Sanna Laurilan elokuvavinkit

Breathe Breathe osuu ajankohtaiseen aiheeseen, keskusteluun eutanasiasta. Se kertoo 1950-luvulla polioon sairastuneesta englantilaismiehestä ja vaikeasti vammautuneiden elinolojen parantamisesta. Siinä näytetään, miten neliraajahalvaantuneella, hengityskoneessa elävällä on tarve ja oikeus viettää ”täyttä elämää”, kuten elokuvassa useaan otteeseen todetaan. Elokuva osoittaa, kuinka rakkaus ja ystävät ovat tärkeitä arvoja, samoin kekseliäisyys. Mitä tahansa voi tehdä ja asioita voi ja…

Toimituksen elokuvavinkit

Salka kävi katsomassa kolme espanjalaista elokuvaa. Loreak – Flowers Keski-ikäinen Ane (Nagore Aranburu) alkaa saada viikoittain kukkia ilman lähettäjätietoja. Aviomies (Egoitz Lasa) närkästyy tästä. Samaan aikaan Anen etäinen, miespuolinen työkaveri (Josean Bengoetxea) setvii perhe-elämäänsä vaimonsa (Itziar Ituño) ja äitinsä (Itziar Aizpuru) keskellä. Kuolemantapaus nivoo naiset yllättävällä tavalla yhteen. Jon Garañon ja Jose Mari Goenagan ohjaama…

Grassin perheen mysteerikuvia

Taikalaatikko jatkaa Günter Grassin, synt. 1927, [kuol. 2015], omaelämäkertaa Sipulia kuoriessa (2007) ajallisesti 1950-luvulta eteenpäin. Keskiössä ovat tällä kertaa kirjailijan erityyppisistä suhteista syntyneet kahdeksan lasta, joista kukin kertoo oman versionsa lapsuudenperheistään istuessaan pyöreän pöydän ääressä milloin kenenkin luona keskustelemassa. Kerronnan kannalta tärkeässä roolissa on valokuvaaja Maria Raman Agfa-Box-laatikkokameralla otetut valokuvat. Maria Rama, Marie-muori, oli Grassin ystävä,…

Kekseliäitä novelleja

Kanadalainen Yann Martel nousi maailmanmaineeseen Booker-palkitulla Piin elämälllä (2002). Sitä ennen hän on kuitenkin jo julkaissut romaanin Self (1996) ja kaksi novellikokoelmaa, joista ensimmäinen on tämä suomennettu Totuus Helsingin Roccamatioista. Kirjan nimi ja niminovelli kiinnostavat tietysti erityisesti meitä suomalaisia. En tiedä, onko kuitenkaan varsinainen pettymys, kun huomaa, ettei novellissa kerrota lainkaan Helsingistä. Nimenä olisi voinut olla mikä tahansa muu…

Ihminen kuolee johonkin

Simone de Beauvoirin syntymästä tulee tänä vuonna [2008] kuluneeksi sata vuotta. Juhlavuoden kunniaksi luin hänen vähemmän tunnetun, mutta jo vuonna 1966, vuosi ilmestymisensä jälkeen, suomennetun Lempeän kuoleman. Feministi ja eksistentiaalifilosofi de Beauvoir erittelee kirjassa tunteita, joita hänen äitinsä, Francoise de Beauvoirin äkillinen ja odottamaton sairastuminen syöpään ja sitä seuraava kuolema hänessä herättävät. Kirja on dokumentaarinen ja…

Mitähän siitä pojasta tulee?

Norman Mailerin vuonna 2007 julkaistu ja viimeiseksi jäänyt romaani Adolfin linna on tutkimus ihmisluonteen muovautumisesta ja muovaamisesta. Samalla se on Adolf ”Adi” Hitlerin lapsuus- ja sukutarina. Teoksen kertoja on tämän päivän Yhdysvalloissa asuva entinen SS-upseeri Dieter, tuttavallisemmin ”D. T.” Kehyskertomuksensa alussa kertoja palaa vuoteen 1938, jolloin hän toimi Heinrich Himmlerin johtamassa tutkimusryhmässä. Ryhmän pyrkimyksenä on…

Noora Salon lukuvinkit

Virginia Vallejo: Rakastin Pabloa, vihasin Escobaria. Suom. Sari Selander. Like 2017. 462 s. Kolumbialainen toimittaja Virgilia Vallejo kertoo monivuotisesta suhteestaan Pablo Escobariin, Kolumbian tunnetuimpaan huumeparoniin ja murhaajaan. Hän myöhemmin todisti tätä vastaan yhdessä historian suurimmista rikosoikeudenkäynneistä ja sai Yhdysvalloista poliittisen turvapaikan. Tarina ei ole mustavalkoinen. Huumeparonista löytyy inhimilliset puolensa, Virgiliasta kovuutta. Hurja tositarina, sellainen, jota…

Pia Hyttisen lukuvinkit

Panu Tuomi: Sylviuksen uurre. WSOY 2012. 63 s. Päiväkirjamaisia runoja säveltäjä Frederik Chopinin elämästä. Runot on aseteltu sivuille parin sanan säkeiksi, mikä lisää vaikutelmaa pianonkoskettimista ja Chopinin musiikin virtaavuudesta. Runoissa on turhaakin lurittelevuutta suhteutettuna esimerkiksi siihen, kuinka vaikeita Chopinin sävellykset teknisesti ovat. Säveltäjän elämäntarinaa kiinnostavampi ja syvempi sisältö löytyy kokoelman nimen kautta, siitä, mitä sylviuksen…

Liina Alangon lukuvinkit

Kristiina Wallin: Kaikki metrit ja puut. Tammi 2012. 70 s. Neljäs runokokoelma osoittaa Kristiina Wallinin olevan viisas arvoitusten taitaja. Tanssia, tiloja ja arkkitehtuuria yhdistelevät runot toimivat dynamiikan kannattajina ja yksityisyyden vaalijoina. ”Sisäpuolella on kuviteltu tila, sisäpuolella kaikki on totta.” Rosamund Lupton: Sisar. Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi. Gummerus 2012. 404 s. Jännäri, joka tekee vaikutuksen taitavalla ihmiskuvauksella….

Sanna Laurilan lukuvinkit

Petina Gappah: Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta. Suom. Seppo Loponen. Keltainen pokkari. Tammi 2017 (2009). 206 s. Afrikkalaisten kirjailijoiden teoksia julkaistaan suomeksi harvakseltaan. Zimbabwelaisen Petina Gappahin novellikokoelmaa voi pitää siinäkin mielessä tapauksena. Se on tapaus myös siksi, että kokoelma on todella hyvä. Kirja sisältää erityyppisiä tarinoita: kertoja saattaa olla yliopisto-opiskelija, joka on joutunut sattuman oikusta…

Komisario Palmu yllättää

Tampereen Komediateatterin Kaasua, komisario Palmu on hyvien näyttelijöiden työtä. Näytelmä on juonellisesti monelle tuttu, siksi on helppo keskittyä seuraamaan näyttelijöiden työtä. Se jäljittelee monilta osin Matti Kassilan elokuvaversion (1961) hahmoja. Kuten ennakkoon voi odottaakin, Esko Roine on tarpeeksi karismaattinen ja taitava näyttelijä tekemään vähäeleisen komisario Palmun roolin luontevasti. Ari-Kyösti Seppo nokkelana Kokkina myhäilee itsetyytyväisyyttään samaan…

Vilpitön jokaisella nuotilla

Jazzlaulaja Kadri Voorandin ura on tehnyt suuren hypyn. Nyt hän hyppäsi Hangon Musiikkijuhlille kvartettinsa kanssa ja tarjosi rakkaudentäyteisen, merellisen konsertin. Kadri Voorand on virolainen jazzlaulaja ja säveltäjä, joka esiintyi Hangon Musiikkijuhlilla edellisen kerran vuonna 2010. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Voorand kertoo olleensa kahdeksan vuotta sitten teini-ikäinen ja ”vihreä”. ”Olen edelleenkin sitä, mutta kaikenlaista on…