Akseli Kankaan lukuvinkit

Asko Alanen: Leo Jokela. Vaatimaton sivuosien sankari. Paasilinna 2016. 256 s. Näyttelijä Leo Jokelan syntymästä tuli tänä vuonna kuluneeksi 90 vuotta. Hänet muistetaan erityisesti etsivä Kokin roolista Komisario Palmu -elokuvissa ja sellaisista pienistä ohikiitävistä rooleista, joista ei muita muistettaisikaan. Menestystä hän saavutti myös muun muassa radiossa tekemällä Spede Pasasen kanssa sketsejä ja teatterissa Ben Johnsonin…

Grassin perheen mysteerikuvia

Taikalaatikko jatkaa Günter Grassin, synt. 1927, [kuol. 2015], omaelämäkertaa Sipulia kuoriessa (2007) ajallisesti 1950-luvulta eteenpäin. Keskiössä ovat tällä kertaa kirjailijan erityyppisistä suhteista syntyneet kahdeksan lasta, joista kukin kertoo oman versionsa lapsuudenperheistään istuessaan pyöreän pöydän ääressä milloin kenenkin luona keskustelemassa. Kerronnan kannalta tärkeässä roolissa on valokuvaaja Maria Raman Agfa-Box-laatikkokameralla otetut valokuvat. Maria Rama, Marie-muori, oli Grassin ystävä,…

Mitähän siitä pojasta tulee?

Norman Mailerin vuonna 2007 julkaistu ja viimeiseksi jäänyt romaani Adolfin linna on tutkimus ihmisluonteen muovautumisesta ja muovaamisesta. Samalla se on Adolf ”Adi” Hitlerin lapsuus- ja sukutarina. Teoksen kertoja on tämän päivän Yhdysvalloissa asuva entinen SS-upseeri Dieter, tuttavallisemmin ”D. T.” Kehyskertomuksensa alussa kertoja palaa vuoteen 1938, jolloin hän toimi Heinrich Himmlerin johtamassa tutkimusryhmässä. Ryhmän pyrkimyksenä on…

Pia Hyttisen lukuvinkit

Panu Tuomi: Sylviuksen uurre. WSOY 2012. 63 s. Päiväkirjamaisia runoja säveltäjä Frederik Chopinin elämästä. Runot on aseteltu sivuille parin sanan säkeiksi, mikä lisää vaikutelmaa pianonkoskettimista ja Chopinin musiikin virtaavuudesta. Runoissa on turhaakin lurittelevuutta suhteutettuna esimerkiksi siihen, kuinka vaikeita Chopinin sävellykset teknisesti ovat. Säveltäjän elämäntarinaa kiinnostavampi ja syvempi sisältö löytyy kokoelman nimen kautta, siitä, mitä sylviuksen…

Saana Väreen lukuvinkit

Juha Seppälä: Suomen historia. Trilogia. Uudistettu laitos. WSOY 2017 (1998). 135 s. Kevyesti päivitetty kolmiosainen kirja on lyhytproosaa, jossa käydään läpi suomalaisia merkkihenkilöitä alkaen Schaumanista päätyen hevosiin. Se vie lukijan myös Juha Seppälän omaan talonpoikaiseen sukutaustaan, joka kulkee rinnan muun tarinoinnin lomassa ja kulkeutuu hänen musisoiviin kommunistienoihinsa. Kirjassa on sarkastinen sävy, mikä sopii suomalaisuutta tarkasteltaessa….

Kadonnutta rocktähteä etsimässä

Manic Street Preachers -yhtyeen sanoittaja ja rytmikitaristi Richard ”Richey” James Edwards katosi Lontoossa 28-vuotiaana 1. helmikuuta 1995. Hänen Vauxhall Cavalier -merkkinen autonsa löydettiin kaksi viikkoa myöhemmin Lounais-Englannista Severn Bridgen lähellä sijaitsevalta huoltoasemalta, ja merkit viittasivat moniongelmaisen rocktähden tehneen itsemurhan. Edwards julistettiin kuolleeksi vuonna 1998. Rob Jovanovicin Richey Edwardsin jäljillä (A Version of Reason: The Search…

Tom of Finland, totta ja fantasiaa

Turun kaupunginteatterin musikaali Tom of Finland yhdistelee tositarinaa ja Touko Laaksosen piirrosten luomia mielikuvia. Musikaali Tom of Finland on energinen ja hyväntuulinen. Se ei pönötä eikä saarnaa. Kuitenkin se kertoo ajasta, jolloin homoseksuaalisuus oli vielä kiellettyä ja rangaistavaa. Tom of Finlandin, Touko Laaksosen (1920-1991) tie homoeroottisena kuvataiteilijana ja sarjakuvapiirtäjänä johti hänet yhdeksi Suomen kansainvälisesti tunnetuimmista…

Pia Hyttisen lukuvinkit

Mari Koppinen: Jari Sillanpää – Paljaana. Tammi 2016. 239 s. ja 48 kuvasivua. Uusin Jari Sillanpää –elämäkerta yllättää avoimuudellaan ja vilpittömyydellään. Siinä mennään esimerkiksi Ilkka Heiskarin VeiJari-kirjaa (1996) syvemmälle. Myöskään Aino Suholan uudistettu Jaettu jano – tänä iltana Jari Sillanpää (Otava 2004/2016) ei raota samalla tavalla laulajan elämää kuin Mari Koppisen kirja. Koppisen kirjan vahvuus on…

”Taide on elämän peili”

Mitä uutta Anna Kortelaisen Naisen tie tarjoaa L. Onervasta? Nuoruudenkuvan, taidehistoriaan ja elämään intohimoisesti suhtautuneen naisen kuvan, haaveiden ja lupausten maailman. Nuori ihminen on aina erilainen kuin vanhempi. Ihmisessä on monta minää, eri ikäkausina erilainen. Näin L. Onerva itsekin ajatteli kirjoittaessaan 1950-luvulla nuoruudestaan. Nuori ylioppilas Onerva Lehtinen (1882-1972) opiskeli Helsingissä Aleksanterin yliopistossa taidehistoriaa (estetiikkaa ja ranskaa)…

Salaperäiset säkeet

Diane Setterfieldin Kolmannentoista kertomuksen alkuasetelma vaikuttaa kutkuttavalta. Kirjan päähenkilö Margaret Lea työskentelee isänsä antikvariaatissa, ja päivän täyttää vanhojen kirjojen tuoksu. Kun Margaret aamupäivällä mahdollisimman nopeasti suorittaa antikvariaatin työt, iltapäivän saa lukea. Mikä sen hienompaa kirjojen ystävälle. Rauhallisen arjen katkaisee kirje, jonka Margaret saa ajan tunnetuimmalta nykykirjailijalta, Vida Winteriltä, joka haluaa Margaretin kirjoittavan hänen elämäkertansa. Eikä oikeastaan vain…

Teot pyhittävät elämän

Pirkko Saisio puhui Suuri suomalainen -kilpailussa vuonna 2004 suomen kirjakielen isän, Mikael Agricolan puolesta vakavasti ja vakuuttuneena siitä, että tämä todellakin nosti Suomen kansakuntana kansakuntien joukkoon. ”Hänessä ei ole tärkeää henkilökohtaiset ominaisuudet, karisma tai joku karaktääri, vaan ihan puhtaasti se, mitä hän on saanut aikaan.” Tätä samaa vaikutelmaa luo myös Simo Heinisen kirja Mikael Agricola. Elämä…

Noora Salon lukuvinkit

Yrsa Stenius: Koiria, rakkautta ja surua. Suom. Raija Viitanen. Tammi 2008. 222 s. Ruotsin lehdistöasiamies [2007-2011] muistelee elämänsä koiria, sukuaan ja merkkihenkilöitä. Hämäläistä kiinnostavat myös muistot Honkolan kartanosta Urjalasta, joka tunnetaan Väinö Linnan lapsuudenmiljöönä. Lämminhenkinen ja koskettava eläinkirja, jossa myös ihmiset viihtyvät. Seela Sella: Se palaa!  WSOY 2008. 194 s. Kirja ei ole varsinainen elämäkerta,…