Pia Hyttisen lukuvinkit

Pilvi Pääkkönen: Saako lähettää terveisiä? Tammi 2011. 72 s. Saa kyllä. Lahjakkaan runoilijan esikoiskokoelma sisältää nokkelia, rytmisiä ja sähköisiä proosarunoja ja hauskoja ”monivalintatehtäviä”. Aihepiiriltään kaupunkiin sijoittuvat runot rimpuilevat ihmisen jatkuvan empimisen ja kiireen absurdissa ilossa. Kasvukipuja ja muistosanoja. Taina Ranta: Viimeinen kirjekyyhky. 2. painos. Helka Viitanen 2011 (2009). 96 s. Edesmenneen tähtitieteilijän runokokoelma on lupauksia…

Riina Vuorisalon lukuvinkit

Pia Juul: Hallandin murha. Suom. Katriina Huttunen. Atena 2011. 205 s. Bessin mies ammutaan torilla ja naapuri katoaa. Sitten Bess löytää avaimet miehensä salaiseen kaupunkiasuntoon. Dekkarin painopiste ei ole murhassa ja sen tekijän selvittämisessä, vaan yllättävän kuoleman jälkeisessä tilassa. Surussa ja kysymyksissä, joita läheisen menettäminen aiheuttaa. Tunteissa, kun eteen avautuu tuntematon arvoitus. Muistoissa ja rakkaudessa….

Avoimen kaupungin avoimet tarinat

Mies joka keksi Manhattanin on kirja, jonka keskiössä on sekalainen joukko ihmisiä. He ovat syystä tai toisesta päätyneet tai heidät on peräti heitetty New Yorkiin. Osa on siellä tahtomattaan. Osa on unelmistaan eläviä siirtolaisia. Kirjan luettuaan ei henkilöistä usein tiedä yhtään mitään järkevää sanottavaa. Ihmiset vain elävät elämäänsä. He edustavat eri yhteiskuntaluokkia. Manhattanilta on vaikea…

Lyötyjä ihmisiä

Seppo Jokisen suosittu komisario Koskinen jatkaa nyt tutkimuksiaan novellien muodossa. Ajatus oudoksuttaa aluksi, mutta Lyöty mies -kokoelman lyhyet tarinat toimivat yllättävän hyvin. Todellisuudessa poliisin työ varmasti muodostuukin juuri tällaisesta pirstaleisuudesta ja työyhteisön yhteinen panos on ratkaisevaa. Tutkittavat tapaukset vaihtuvat kuin liukuhihnalla, mutta silti ne jättävät jälkensä itse kuhunkin. Oman lisänsä tuo Koskisen naisystävän Linnean sairaalassa…

Kekseliäitä novelleja

Kanadalainen Yann Martel nousi maailmanmaineeseen Booker-palkitulla Piin elämälllä (2002). Sitä ennen hän on kuitenkin jo julkaissut romaanin Self (1996) ja kaksi novellikokoelmaa, joista ensimmäinen on tämä suomennettu Totuus Helsingin Roccamatioista. Kirjan nimi ja niminovelli kiinnostavat tietysti erityisesti meitä suomalaisia. En tiedä, onko kuitenkaan varsinainen pettymys, kun huomaa, ettei novellissa kerrota lainkaan Helsingistä. Nimenä olisi voinut olla mikä tahansa muu…

Sanna Laurilan lukuvinkit

Petina Gappah: Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta. Suom. Seppo Loponen. Keltainen pokkari. Tammi 2017 (2009). 206 s. Afrikkalaisten kirjailijoiden teoksia julkaistaan suomeksi harvakseltaan. Zimbabwelaisen Petina Gappahin novellikokoelmaa voi pitää siinäkin mielessä tapauksena. Se on tapaus myös siksi, että kokoelma on todella hyvä. Kirja sisältää erityyppisiä tarinoita: kertoja saattaa olla yliopisto-opiskelija, joka on joutunut sattuman oikusta…

Pauliina Wikmanin lukuvinkit

Alice Munro: Jupiterin kuut. Suom. Kristiina Rikman. Keltainen kirjasto. Tammi 2017. 317 s. Nobel-kirjailija Alice Munron novellikokoelma on ilmestynyt alkujaan vuonna 1982, muttei ole lähtökohdaltaan vanhentunut. Sen tarkkanäköiset kertojat antavat henkilöille sielun ja kehon, miljöölle täsmälliset ääriviivat ja tunteille merkityksen. Novellien ikääntyvät naiset ovat rakkaudessaan usein yksinäisiä ja onnettomia, miehet etsivät läpi elämänsä itseään. Jokainen…

Siiri Lehtolan lukuvinkit

Aki Salmela: Vanitas. Tammi 2012. 80 s. Vahvoja, älyllisiä ja melankolisia runoja, joista jää sellainen mieliala kuin joku tuijottaisi lukijaa takaisin. Aki Salmela on viettelijä, joka ottaa pauloihinsa. Hän on tämän hetken kovimpia nimiä, mitä tulee suomalaiseen runouteen. Runoja elämästä ja kuolemasta, perusasioista, mutta miten hän sen tekeekään… Monika Fagerholm: Lola ylösalaisin. Suom. Liisa Ryömä. …