Ilmeitä

on

Riitta Forsmanin näyttely Galleria Rajatilassa kuhisee ihmisiä ja veikeitä ilmeitä.

Taiteilija Riitta Forsman kertoo Ihmisiä-sarjan saaneen alkunsa muutama vuosi sitten sen jälkeen, kun hän oli ollut pari viikkoa saaristossa ja palannut Helsinkiin.

”Ero saaristonyksinäisyyteen oli suuri. Meteli ja ihmismassa tuntuivat vyöryvän päälle.”

”Uutisissa puhutaan ihmistulvasta ja pakolaisvyörystä. Ne koetaan arvolatautuneina käsitteinä. Vaaditaan huomaamaan jokainen ihminen arvokkaana yksilönä”, hän selventää.

Hänen työskentelynsä teemoina ovat viime vuosina olleet erilaiset ihmisten sosiaalisuuteen liittyvät aiheet ja kanssakäymisen muodot: ihmisten välinen yhteys, introverttius, pelko, turvallisuus, toisten ihmisten ja itsensä hyväksyminen.

”Globaali muuttoliike velvoittaa meitä olemaan joustavampia ja tiedostavampia.”

Forsman käyttää usein materiaaleina kierrätystavaraa. ”Tekniikka ei ole kuitenkaan itseisarvo vaan väline saavuttaa toivottu lopputulos. Työkalupakkini on minulle rakas.”

Hän työskentelee hitaasti ja fyysisesti, mistä hän ammentaa nautintonsa tehdä taiteilijan työtä. Myös huumori ja toisista välittäminen nousevat esille.

Turvaverkot

Metallilaatoille kaiverretut ihmisten kasvot ovat ilmeiltään moninaiset. Vaikka kauhuun vääristyneet kasvot saavat pysähtymään, eniten katsoja tarrautuu ilon siemeniin.

Laatat on koottu ryhmiksi kuin verkot, tai ne roikkuvat katosta ja heiluvat mobiileina.

Joistakin kollaaseista puuttuu laattoja. Ihmiset ovat pudonneet syystä tai toisesta ryhmäkuvista pois. Ovatko he halunneet lähteä vai onko heidät pakotettu lähtemään?

Pienimmät laatat ovat vain joidenkin senttien kokoisia ja vaativat pidempää syventymistä. Kaiverrustyö on tarkkaa. Riitta Forsman on käsityöläisen taitavuudella siirtänyt laattoihin ihmisen luonteen ja mielentilan.

Mukana on myös muun muassa kokoelma hanskoja, jotka muodostavat ringin. Ne kuuluisat duunarin työrukkaset. Ne saattavat olla ottamassa ihmisiä vastaan, kun he putoavat. Sen verran avoimesti ne jotakuta tuntuvat odottavan.

Rajatilan alakertaa hallitsee yksi suurikokoinen työ: ilmassa roikkuva metalliverkko. Se on kuin tukiverkko, joka ottaa ne loputkin pudokkaat talteen.

Siinä saattaisi olla myös hyvä paikka lomailla ja vapautua stressistä. Ikään kuin riippumatto se on sijoitettu rauhalliseen tilaan ja tunnelmavalaistukseen.

*

Riitta Forsman on valmistunut tekstiilitaiteilijaksi Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 1983 ja toimii vapaana taiteilijana Helsingissä.

Sanna Laurila

Riitta Forsmanin näyttely Ihmisiä ja metallia

Avoinna 27.1.-13.2.2018

Galleria Rajatila, Hämeenpuisto 10, Tampere

ma—pe 13—18 ja la—su 12—16

Vapaa pääsy

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s