”Siistii!”

on

Erkki Lasonpalo ei hetkeäkään empinyt, kun viikkoa ennen konserttia häntä pyydettiin johtamaan Tampere Filharmoniaa sairastuneen kapellimestarin tilalla.

Erkki Lasonpalo, 31, on toiminut viulistina, kuten hänen isänsäkin, mutta ajatellut aina, että hänestä tulee kapellimestari. Hän ei kuitenkaan tehnyt mitään asian eteen ennen kuin päätteli, että pitäisi kyllä tehdä.

Lahdesta kotoisin oleva Lasonpalo opiskeli viulunsoittoa konservatoriossa Pertti Sutisen oppilaana ja jatkoi sitten Sibelius-Akatemiaan. Kun heräsi ajatus kapellimestariopinnoista, hän pääsi ensin Jorma Panulan nuorisokapellimestariluokalle vuonna 2007 ja eteni sieltä Leif Segerstamin kapellimestariluokalle.

Lasonpalo suoritti kapellimestaridiplomin vuonna 2012 erinomaisin arvosanoin. Nykyään hän toimii Kemin kaupunginorkesterin taiteellisena johtajana ja Mikkelin kaupunginorkesterin taiteellisena partnerina.

”Pidin oikeastaan vahinkona, että menin opiskelemaan kapellimestariksi. Ihmettelin opettajia ja muita opiskelijoita: täällä on tuollaisia tyyppejä – ja minä ole täällä”, nauraa Lasonpalo.

Ensimmäisen vuoden kapellimestariopiskelijana hän soitti aktiivisesti viulua ja konsertoi. Sitten hän ymmärsi, että pitää erikoistua. Hän koki tarvitsevansa rauhaa opiskeluun, eikä keikoilla laukkaaminen tarjonnut sitä.

Kapellimestarin pitää itsekin soittaa

Viulunsoittoa hän ei kuitenkaan aio jättää, mutta ajattelee viulun olevan hänelle pikemminkin harrastus.

”Kokisin olevani musiikillisesti rampa, jos en soittaisi mitään. Kapellimestarilla pitää olla jokin soitin. Soittaminen tekee korvalle hyvää: ääni porautuu takaraivoon, se resonoi, kilisee ja kolisee. Kun saa kroppaan sen, miltä jokin musiikki tuntuu, sitä on helpompi ymmärtää ja johtaa. Kun musiikkia kuuntelee toisten soittamana, ei se riitä.”

Tällä hetkellä Lasonpalo harjoittelee Harri Ahmaksen viulukonserttoa, jonka hän soittaa Turun Laivaston soittokunnan solistina parin viikon päästä. Tampere Filharmonian kapellimestarin tuuraaminen tuli yllättäen sotkemaan harjoittelua, mutta Lasonpalo sanoo selviävänsä, kun on vielä aikaa harjoitella.

Kapellimestarin työtä hän pitää monipuolisempana kuin viulistin. ”Pitää osata monenlaisia asioita, myös monia kieliä. Kapellimestarin on paitsi hallittava kokonaisuus, hänellä pitää olla myös näkemystä. Partituurin lukeminen ei riitä, ei se, että tuntee kaikki soinnut. Onhan niitä tietysti joskus ihmeitä, jotka tietävät jo 10-vuotiaana, mitä tehdä.”

Pohjatyö kannattelee

Konsertin ohjelmassa oleva Johannes Brahmsin neljäs sinfonia on Erkki Lasonpalolle jo entuudestaan tuttu johdettava. Hän johti sen opiskeluaikoina Lauttasaaren kirkossa esiintyessään kaveriporukalla. Hyötyä siitä oli, vaikka tilanne on nyt täysin toisenlainen suuren orkesterin kanssa Tampere-talon Isossa salissa.

Lasonpalo sai sinfonian partituurin lauantaina, ja sunnuntaina hän osasi sen jo ulkoa. Hän muisti monet jutut, sisääntulot ja muut luonnostaan.

”Tuntui jopa siltä, että aikaa on ihan liikaa. Opiskeluaikoina on jo niin paljon opeteltavaa repertuaaria, että teokset jäävät mieleen vain hetkellisesti. Mutta pohjatyö Brahmsin kanssa on selvästi kantanut hedelmää.”

”Aikaraja on kuitenkin olemassa, ja silloin kaikki muu jää. Tein päivän töitä partituurin kanssa, menin nukkumaan, ja aamulla työ jatkui”, hän myöntää.

Richard Wagnerin alkusoitto oopperasta Tannhäuser oli jo heti erilaisessa asemassa, mutta sekin on tuntunut sujuvan. Sitä Erkki Lasonpalo on soittanut aiemmin orkesterissa, muttei koskaan johtanut.

Huippusolisti auttaa harjoittelussa

Robert Schumannin pianokonserton solisti Alexander Gavrylyuk saapui torstaina, päivää ennen konserttia. Lasonpalo kehuu tätä paitsi huippuhyväksi pianistiksi, myös mukavaksi kaveriksi.

”Elämän tekee helpoksi, kun hän antaa myös vastaan. Hän tietää, että olen tällaisessa tilanteessa uusi. Tuntuu siltä, että aamulla en osannut johtaa kappaletta, mutta nyt osaan, kiitos solistin, joka on niin hieno muusikko ja helppo ihminen.”

Schumannin pianokonserttoa Lasonpalo kuvailee lyyriseksi, sävykkääksi ja intiimiksi teokseksi, hyväksi johtaa.

Kun hän kuulee, että Tampere Filharmonian konsertti on loppuunmyyty, hän innostuu ja myhäilee tyytyväisenä: ”Siistii!”

Hän ei myönnä jännittävänsä, vaan tuntee hyvää, positiivista kutinaa. ”Tosi kivaa on vaan ollut, ei pelota. Olisin väärissä hommissa, jos en olisi ottanut tätä työtä vastaan. Kummasti sitä ehtii, ja kun on näin hyvä orkesteri, ei tarvitse stressata.”

”Ei ole kuitenkaan helppoa mennä orkesterin eteen: soittajat ovat nykyään niin hyviä, että kapellimestarilla on oltava omaa ajatusta ja tulkintaa.”

”Jos luottaa siihen, mitä tekee, ei tarvitse yrittää liikaa, ei tarvitse pomottaa. On vain hyväksyttävä se, että kaikki eivät tykkää. Ei muuten voisi nukkua. On vaan mentävä ja tehtävä. That’s it. Jos salin 1800 kuuntelijasta 200 tykkää, se riittää.”

Pia Hyttinen

Kuva: Aki Loponen

Tampere Filharmonian konsertti Tampere-talon Isossa salissa 26.1.2018 klo 19.

https://tamperefilharmonia.fi/

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s