Pia Hyttisen lukuvinkit

on
  • Ilkka Hanski: Tutkimusmatkoja saarille. Luonnon monimuotoisuutta kartoittamassa. Gaudeamus 2016. 351 s.

Alaotsikkonsa mukaisesti Ilkka Hanskin kirja tarkastelee ekosysteemin, lajien ja elinympäristöjen loputonta kirjoa ja niiden muutosta. Siinä matkataan erilaisille saarille: Borneoon, Madagaskarille, Ahvenanmaalle, Grönlantiin, La Gomeraan ja Virolanden Haminanluotoon.

Elinympäristö pirstaloituu ja häviää, se on selvää. Mutta mikä merkitys luonnon monimuotoisuudella on saalislajeille ja pedoille? Mitä sattumanvaraisuus tarkoittaa ekosysteemin kannalta?

Edesmennyt Ilkka Hanski oli yksi maailman merkittävimpiä ekologian ja evoluutiobiologian tutkijoita. Hänen varhainen kuolemansa jätti tutkimuksellisen aukon. Tämäkin kirja on ehdottoman tärkeä. Sitä kannattaa lukea huolella mietiskellen. Kysymyksiin löytyy vastauksia.

  • Eva Dahlgren: Kuinka lähestyä puuta. Suom. Ulla Lempinen. WSOY 2006. 235 s.

Laulaja, lauluntekijä, runoilija Eva Dahlgrenin kirja on yli kymmenen vuoden takaa, mutta puhuttelee yhä. Sen keskiössä on Dahlgrenin luomisprosessin kuvaus, luonnehdintoja sen alkuhetkistä, levyttämiseen ja keikkailuun asti.

Hän kirjoittaa aloituspisteestä, liki tyhjyydestä, sen täyttämisen pelosta, ja levytysprosessissa ilmenneistä erimielisyyksistä. Ja lopussa tulee oivallus: pienet asiat ovat suuria. Biisiyhdistelmät ja keikkailu voivat selvästi huolettaa, mutta niistä selvitään.

Dahlgren kirjoittaa samaan tapaan kuin laulujaan: aidosti ja tyylillä. Maisemat vaihtuvat, arki ja tunnelmat muovautuvat, mutta lopussa on vapaus. Kirja on elämänhalua voimaannuttava kokemus.

  • Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat. Otava 2017. 301 s.

Visa on nuori aikuinen 1950-luvun Helsingissä. Hän päättää alkaa maalata. Piirustustunneilla hän tapaa Tapion ja tutustuu myöhemmin myös tämän sisareen Helmiin. Siinä missä Tapio on surumielinen ja arka, Helmi on iloinen ja itsevarma. Visa rimpuilee näiden kahden ystävänsä välillä. He kasvavat yhdessä, haaveilevat Marc Chagallin maailmasta ja ulkomaisista taidekaupungeista.

Joel Haahtela on kertonut harrastaneensa piirtämistä nuorena varsin tosissaan, mutta taidemaalarin ura ei koskaan toteutunut. Romaanista aistii rakkauden ja kunnioituksen maalausprosessia kohtaan. Lukija tavoittaa helposti saman ilon ja vimman kuin nuorissa päähenkilöissä heidän seikkaillessaan kohti 1970-luvun poliittisesti aatteellista ilmapiiriä.

Romaani on puettu haahtelamaisesti haaveisiin ja unenomaiseen kaipuuseen. Romaanissa on tällä kertaa myös raikkautta ja vapauden hurjaa illuusioita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s