John Storgårds johtaa Tampereella isoisänsä sinfonian, jonka kapellimestari näkee hauskasti poukkoilevana.
Kapellimestari John Storgårds toimi Tampere Filharmonia ylikapellimestarina vuosina 2006-2009. Hänen aikanaan orkesteri teki monta kantaesitystä, soitti tuntemattomia teoksia, myös monipuolisesti uutta musiikkia. Storgårds on senkin jälkeen käynyt muutaman kerran vierailemassa Tampereella.
Marraskuussa 2017 on hänelle erityinen Tampere Filharmonian konsertti, sillä hän johtaa isoisänsä Lauri Ikosen säveltämän viidennen sinfonian. Miten päädyitte orkesterin kanssa esittämään juuri isoisäsi teoksen?
”Minua pyydettiin johtamaan erityisesti suomalaista musiikkia. Orkesterilla on tällainen ohjelmistorakenne tällä hetkellä, onhan Suomi 100 vuotta -juhlavuosi. Ehtona oli, ettei Jean Sibeliusta, mikä on ymmärrettävää. Vastikäänhän Sibeliusta juhlittiin mittavasti”, Storgårds kertoo.
”Minulle ehdotettiin Leevi Madetojaa. Ajatuksena oli, että sinfonioista joko kakkonen tai kolmonen. Kolmonen sitten tuli valittua. Sitä ei ole soitettu Tampereella säännöllisesti. Tiettävästi viimeksi 1970-luvulla, mutta pari orkesterijärjestäjää muisteli, että joskus 1980-luvulla olisi soitettu.”
Madetoja johti Ikoseen
John Storgårdille Madetojan sinfoniat ovat tuttuja. Hän on levyttänyt ne Helsingin kaupunginorkesterin kanssa. Levytysprojektia hän pitää hyvänä, sillä ei niitä Helsingissäkään esitetä kovinkaan usein.
Miksi kolmas sinfonia nyt Tampereella? Miksi ei toinen?
”On tämä kolmas kypsin Madetojan sinfonioista. Vakuuttavin ja vaikuttavin. Toinen sinfonia on romanttisempi, sibeliaanisempi, mutta kolmas on enemmän Madetojaa. Siinä on vaikutteita muualtakin kuin Sibeliukselta.”
Miten Lauri Ikonen liittyy Madetojaan?
”Isoisäni ja Madetoja tunsivat toisensa hyvin, olivat ystäviä ja opiskelukavereita. Ajattelin ottaa mukaan sellaista musiikkia, jota ei ole usein soitettu. Tiesin, että isoisälläni on sinfonioita, joita ei ole soitettu usein, joitakin ei koskaan.”
Storgårds tilasi viidennen ja kuudennen sinfonian partituurit Teostosta. Ne oli helposti saatavilla. Lauri Ikonen oli Teoston perustaja, sen aktiivisin jäsen ja ensimmäinen puheenjohtaja.
”Hänet tietysti muistettiin siellä hyvin. Ja mikä merkittävintä, partituurit ovat hyvin luettavissa, vaikka isoisä on ne käsin kirjoittanut. Aina ei ole näin hyvää tilannetta.”
Ikonen ei muistuta ketään
Lauri Ikosen viides sinfonia osoittautui kokonaisuutena paremmaksi. Se vakuutti enemmän John Storgårdsin, vaikka molempia sinfonioita voi hänen mukaansa hyvin esittää.
”On kaukaa haettua sanoa Ikosta sukupolvensa ainoaksi sibelaaniksi, sitäkin olen kuullut. Toisaalta se on ymmärrettävissä. Hän ihaili Sibeliusta, sen tiedän. Mutta hän etsi koko ajan omaa tyyliään. Sinfoniassa on aina jotain pientä ja yllättävää mukana, jotain hauskaa. Se on tonaalisella pohjalla, mutta odottamattomia käänteitä on jatkuvasti. Joskus ne voivat olla kömpelöitä, mutta innovatiivista yrittämistä niissä ainakin on.”
Muusikoilta on kuulunut sellaisia kommentteja, ettei Lauri Ikonen muistuta ketään.
”Silloin asiat ovat hyvin, ollaan hyvällä pohjalla sävellyksen kanssa. Hän ei ollut modernisti, vaikka joku sanoi häntä suomalaiseksi Bruckneriksi. Onhan heidän sävellyksissään samanlaista blokkimaisuutta: nyt sitä, sitten jotain muuta. Muuten Bruckner on kyllä pitkien linjojen mies.”
”Isoisä vastusti sitä tietä, jota jotkut hänen aikalaisensa olivat lähteneet kulkemaan. Hänen sävelkielensä pohja oli tonaalinen. Hänen poukkoilulleen on aina syynsä. Taitteet ovat jännittäviä kohtia. Hänellä on pilkettä silmäkulmassa. Tykkään, jos säveltäjällä on vähänkin huumoria.”
Pia Hyttinen
Kuva: Marco Borggreve
Tampere Filharmonian konsertti 24.11.2017 Tampere-talon Iso sali
Lauri Ikonen (1888–1966): Sinfonia nro 5, kantaesitys
Jukka Tiensuu (s. 1948): Puro
Väinö Raitio (1891–1945): Kuutamo Jupiterissa
Leevi Madetoja (1887–1947): Sinfonia nro 3
Solistina klarinetisti Kari Kriikku
Salka 