Teot ovat tärkeämpiä kuin sanat

Ilmastonmuutos on Teatteri Siperian 10-vuotisjuhlaesityksen teema.

Eikä kukaan meitä enää etsi on samalla Teatteri Siperian viimeinen esitys omalla näyttämöllä Tampereen työväentalossa Hämeenpuistossa. Jatkossa teatteri esiintyy epätyypillisissä, vaihtuvissa paikoissa, esimerkiksi tyhjissä teollisuushalleissa.

Taiteen edistämiskeskus Taike leikkasi teatterin toiminta-avustusta vuoden alusta 10 prosenttia, mikä johti päätökseen. Samalla joudutaan luopumaan kokopäivätoimisesta tuottajasta.

Rentoa näyttelemistä

Näytelmän Eikä kukaan meitä enää etsi on kirjoittanut työryhmä Tommi Kainulainen, Marika Heiskanen, Karoliina Blackburn ja Reidar Palmgren, ja sen on ohjannut Tommi Kainulainen.

Näyttelijöitä on kolme, Jaakko Ohtonen, Karoliina Blackburn ja Marika Heiskanen. Kukin tekee useita rooleja salamavaihdoin. On muun muassa perhe, joka haluaa vaikuttaa tekemällä luontoa säästäviä valintoja. On kuntavaaliehdokas, jonka vaaliohjelmasta ei ollakaan niin kiinnostuneita. On mies, jota pelottaa hankkia lapsi tähän maailmaan. On pikkupoika, joka näkee luontodokumentin jääkarhusta. Ja on jääkarhu (Tytti Marttila), maaginen otus, jonka elinpiiri aina vain pienenee.

Notkeasti näyttelijät vaihtelevat rooleja, tyypittelevät ja rikkovat fakkejaan. Näyttämöllä nähdään paljon rentoa näyttelemistä.

Tiukkaa asiaa

Ympäristön tilaan kantaa ottavan näytelmän kulissit, puvustus ja tarpeisto on rakennettu asiaankuuluvasti kierrätysmateriaalista, muun muassa pahvista ja laatikoista.

Esityksessä on monia lyhyitä, mutta nopeasti vaihtuvia tarinoita. Se sekoittaa fiktiivistä ja dokumentaarista, tarinallista ja fragmentaarista muotoa. Faktatietoa ja keskustelua tuodaan rouheasti esiin, ja esityksessä eksytään siihen ”faktaviidakkoon”, josta nykyihmisen on vaikea löytää omaa totuuttaan. Tavalliset ihmiset pohtivat ratkaisujaan ja valintojaan. Toiset sulkevat silmänsä koko ilmastokriisiltä.

Näytelmän nimestä Eikä kukaan meitä enää etsi löytää viitteen Agatha Christien salapoliisikirjallisuuden klassikkoon Eikä yksikään pelastunut (1940). ”Suljetun huoneen arvoitus” on yksilöiden kupla. Miten (viimeinen) ihminen tai eläin kestää ahdistuksensa kanssa yksin?

Eikä kukaan meitä enää etsi on haastava: asiapitoinen, saarnaavakin, ajoittain myös hulvattoman hauska ja groteski. Se antaa ajattelemisen aihetta: minkälainen perintö jää tuleville sukupolville? Vaikka itseltään kysyy, ovatko kestävää kehitystä tukevat valinnat vain omantunnon tyynnyttelyä, näytelmä on lohdullinen. Sittenkin. Voimme kantaa maailmaa hartioillamme yhdessä.

Pia Hyttinen

Kuva: Petri Tuhkanen

Kuvassa: Jääkarhu Tytti Marttila ja Jaakko Ohtonen.

Teatteri Siperia: Eikä kukaan meitä enää etsi, ensi-ilta 28.2.2017 Hämeenpuisto 28 D, 4 krs., Tampere.

Esityksiä Hämeenpuiston näyttämöllä myös 11.8., 12.8., 1.9. ja 2.9.2017.

Vierailuesitykset 30.7.2017 Urjalassa Pentinkulman päivillä ja 9.10. ja 10.10.2017 Espoon kaupunginteatterissa.

Ohjaus: Tommi Kainulainen

Käsikirjoitus: Tommi Kainulainen, Marika Heiskanen, Karoliina Blackburn, Reidar Palmgren

Näyttelijät: Marika Heiskanen, Karoliina Blackburn, Jaakko Ohtonen

Jääkarhu: Tytti Marttila

Lavastus- ja valosuunnittelu: Petri Tuhkanen

Äänisuunnittelu: Tommi Kainulainen

Tuottaja: Venla Moisala

www.teatterisiperia.net

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s