”Taidemusiikki tarvitsee tukijansa”

on

Kitaristi Timo Korhosen mukaan taiteen tehtävä on haastaa, ärsyttää ja koskettaa.

Salka: Kerro Kimmo Hakolan kitarakonsertosta?

Timo Korhonen: Tyylin puolesta sen kirjo on laaja eli sellaista hakolamaista asioiden yhdistelyä. Konsertto on kuin tori, josta kuuluu kaikenlaista, kuin kannanotto musiikkivideoille. Se ei kuitenkaan kuulosta nykymusiikilta.

Alussa on tulista jazzin rytkettä ja keskellä slaavilaista romantiikkaa, kaunista melodiaa täydellä jousistolla. Hakola on opiskellut Ranskassa, ja hänellä on sieltä periytyvä yhteys juutalaiseen seurakuntaan ja musiikkiin. Tämä kuuluu selvästi konsertossa. Mukana on myös andalusialaista flamencoa ja pohjalla Välimeren alueen stamenco-laulu.

S: Kimmo Hakola on omistanut kitarakonserton sinulle. Millainen prosessi sen säveltäminen oli?

TK: Pitkä. Olen vakuutellut Hakolalle, että kitaralle on hyvä säveltää. Kitara on melodiasoitin. Hakola on pianisti, joten hänellä on erilainen suhde musiikkiin ja säveltämiseen.

Kitaramusiikkia on vaikeaa saada kuulostamaan siltä, että se on täysipainoista. Sen pitää olla harmonista, ei liian yksinkertaista, mutta ei myöskään liian vaikeaa. Musiikin pitää kuulostaa säveltäjältä, mutta kitaralta.

Hakola on äärettömän vilpitön, kun hän säveltää. Hän esittää tunteelliset asiat ällöttävän suoraan. Joskus tuntuu siltä kuin hän leikittelisi yleisön kanssa. Hän kommentoi myös musiikin historiaa tässä ajassa. Veikkaan, että tällä konsertolla on vientiä myös ulkomaille.

Säveltäjän tehtävä on myös viedä musiikkia eteenpäin. Kitarakonserton kantaesitys oli Helsingin kaupunginorkesterin kanssa. Yleisö oli silloin kuumana. Konsertto haastaa, mutta toisia se ärsyttää. Se on tietysti taiteen tehtäväkin. Koskettaa.

Ohjelmiston laatiminen on haastavaa

S: Millaisia töitä on tiedossa jatkossa? Uusia kantaesityksiä?

TK: Seuraava iso konsertto on vuonna 2013. Se on Magnus Lindbergin sävellys. Pyrin kuitenkin vähentämään kantaesitysten määrää tulevaisuudessa, koska on työlästä aina opetella jotain uutta. Kantaesityksiä minulla on takanani jo nelisenkymmentä.

Tänä vuonna [2009] minulla on ollut ohjelmassa resitaaleja erityisesti Saksassa, Itävallassa ja Serbiassa. Ja ensi kesänä [2010] on sitten jälleen festareita Suomessa. Pidän silloin myös ensimmäisen pitkän loman.

Kitara on soolosoittimena hyvä. Musiikki on se, joka tekee ja antaa sille sen aseman. Ohjelmiston laatiminen on kuitenkin haastavaa. Kapellimestarit tuntevat kitaraohjelmistoa hiukan huonosti. Tällöin henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeitä. Onneksi minulla on energinen agentti, Alarik Repo, joka ryhtyi virkamiehestä yksityisyrittäjäksi. Ulkomaista agenttia en tarvitse.

Kaikkea pitäisi olla tarjolla

S: Toimit myös opettajana. Mitä ajattelet musiikinopetuksesta Suomessa?

TK: Opetin Sibelius-Akatemiassa kymmenen vuotta. Nykyisin minulla on neljä oppilasta. Olen myös ollut kaksi vuotta Firenzessä vierailevana proffana opettamassa jatko-opiskelijoita. Minulle säveltänyt Leo Browner on ollut myös siellä, ja Ralf Gothóni tekee tätä samaa pianopuolella.

Olen tavallaan huolissani musiikinopetuksesta Suomessa. Pyramidin huipulla asiat ovat suht ok, mutta lasten perusopetus on surkeaa. Kouluissa pitäisi olla myös klassisen musiikin opetusta. Nyt sillä ei ole mitään asemaa. Tämä tulee näkymään viiveellä. Taidemusiikki ei ole autuaaksi tekevää, mutta kaikkea pitäisi olla tarjolla. Taidemusiikki tarvitsee tukijansa.

S: Miten oma urasi lähti aluilleen?

TK: Kitaran ääni on ytimiin menevää. Kuulin kitaran mestaria, John Williamsia, ja ajattelin, että tuota ryhdyn tekemään. Aiemmin minulla oli bändiyritelmiä kotipaikallani Rautalammilla. Kun emme päässeet yksimielisyyteen bändin esiintymisasuista, homma kuivui siihen.

Hakeuduin kansalaisopistoon kitaraoppilaaksi vuonna 1974 ja sieltä Sibelius-Akatemiaan Pekka Vesasen ja Seppo Siiralan oppilaaksi. En ole haikaillut rockkitaristiksi. Klassinen kitara oli 70-luvulla suosittu. Meitä oli noin kymmenen opiskelijaa samaan aikaan. Meistä Jarkko Toivonen on siirtynyt kevyen musiikin puolelle.

Kitara on intiimi soitin

S: Millainen kitara sinulla on?

TK: Sitä voisi sano hybridiksi, jossa yhdistyvät kitaran parhaat ominaisuudet. Kitaranvalmistuksessa on kaksi rinnakkaista koulukuntaa: wieniläinen ja espanjalainen. Kitarani on näiden yhdistelmä. Sillä on espanjalaisen flamencokitaran muoto, mutta muuten se on wieniläinen.

Kitaroita on monenlaisia ja -hintaisia. Kitaran valinta riippuu siitä, mistä itse pitää. Ääni taipuu sinne, minne oma maku. Myös Suomesta löytyy hyviä kitaranrakentajia, esimerkiksi Kauko Liikanen.

Kitara on vienoääninen, intiimi soitin. Revittele siinä sitten. Hakolan kitarakonsertossa kitarassani on vahvistus mukana, jotta syntyy oikea balanssi.

S: Onko kitarakilpailulle luvassa jatkoa? Ainakin Tampereen kitarafestivaali [Tampere Guitar Festival] jatkuu?

TK: Kitarafestari jatkuu jälleen ensi kesäkuussa, mutta kitarakilpailu on hiipunut rahoituksen puutteeseen. Sitä ei enää järjestetä.

Pia Hyttinen

kuva: Heikki Tuuli

Timo Korhonen soitti Kimmo Hakolan kitarakonserton Tampere Filharmonian solistina marraskuussa 2009.

Julkaistu Salkassa nro 4/2009

www.timokorhonen.eu

http://www.tamperefilharmonia.fi

13. Tampereen Guitar Festival 3.-11.6.2017: www.tgf.fi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s