Terveysherkut Candylandista

Otsikko on ristiriitainen: kreetalainen ruokavalio ei perustu sokeriin, vaan kasviksiin, hedelmiin ja kylmäpuristettuun oliiviöljyyn.

Kreetaa on kuitenkin vanhastaan kutsuttu Candylandiksi, koska se on ollut sokerituotannon keskus vuosisatojen ajan. Häivähdys tästä on jäljellä makeissa, hedelmäisissä jälkiruuissa, vanukkaissa, marmeladeissa, hyytelöissä, halvoissa ja pastélli-nimisissä energiapatukoissa, joita kaikkia syödään vain kohtuudella.

Kreetalainen ruoka on erityisen tunnettua terveellisyydestään. Osoituksena tästä kreetalaiset elävät pitkään ja ilmeisen terveinä. Heillä ei myöskään ole ollut paino-ongelmia ennen kuin makeutetut virvoitusjuomat saapuivat saarelle.

Merja Tuominen-Gialitakin Viisaan syömisen lähteillä kertoo valaisevin esimerkein, kuinka kreetalainen ruokavalio eroaa sekä muusta välimerellisestä että suomalaisesta ruokavaliosta runsaampana oliiviöljyn ja kasvisten käyttönä ja lihan ja viljatuotteiden vähentämisenä.

Laatua ennen kaikkea

Kirjassa muistetaan korostaa myös laadun merkitystä. Rasvojen on oltava ennen kaikkea laadukkaita. Kyllä suomalaisetkin tietävät, että tärkeitä rasvoja saa syödä, sellaisia kuin kasvi- ja kalaöljyt, mutta lihasta peräisin olevat rasvat ovat haitallisia. Tästä huolimatta suomalainen käyttäytyy hämmentävän usein toisin.

Myös perunoita suomalainen syö käsittämättömän paljon – aivan kuin ne olisivat pääruoka. Vain raskasta ruumiillista työtä tekevä kreetalainen syö muun ruuan lisukkeena perunaa. Kirjassa on mukana pari hyvää perunasalaatin ohjetta, jotka ovat hyvin pääruokaa täydentäviä.

Kirjasta voi jokainen löytää sopivan hienosäädön ruokailuunsa, joillekin se voi tietää isompaa ruokaremonttia. Kirjan reseptejä on jouduttu muokkaamaan ravitsemusterapeutin avulla suomalaiseen kulttuuriin sopiviksi: öljymääriä on vähennetty ja korvaavia tuotteita keksitty niiden tuotteiden tilalle, joita ei Suomesta saa.

Ongelmallista ruuanlaittajalle onkin varmasti raaka-aineiden saatavuus Suomessa ja se, että Kreetalla raaka-aineet tuodaan suoraan pellolta pöytään: tuoreina ympäri vuoden. Suomalaisen marketin vihannes- ja hedelmätiskiä katselee huolestuneena erityisesti tämän kirjan luettuaan.

Ruuanlaittotaito opitaan kotona

Viisaan syömisen lähteillä on hyvä keittokirja ihan siitäkin syystä, ettei se perustu tv-sarjaan eikä sitä ole kirjoittanut julkkis. Merja Tuominen-Gialitaki on asunut Kreetalla parikymmentä vuotta, ja kirjaa varten hän on haastatellut kreetalaisia ruuanlaittajia.

Kirjassa on henkilökohtainen ote, mikä välittyy Tuominen-Gialitakin tavasta kirjoittaa anekdootteja kreetalaisen aviomiehensä perheestä, paikallisesta tapakulttuurista ja historiasta. Ruokakulttuuri nivoutuu saumattomasti sekä saaren että suvun historiaan. Niitä ei voi erottaa toisistaan. On myös huomattava, että ruuanlaittotaito opitaan perintönä kotoa; keitto- tai kotitalouskouluja Kreetalta ei löydy.

Puolet kirjasta on reseptejä, toinen puolikas sisältää ruokakulttuurin historiallista esittelyä, pohdintaa ruuan ravintovaikutuksista ja kuvia kotikokeista, juhlista, appelsiinipuista, juustovarastoista ja pelloilta, mikä tekee siitä enemmän kuin keittokirjan. Viisaan syömisen lähteillä on myös matkaopas ja käyntikortti kreetalaiseen elämänmenoon.

Merja Tuominen-Gialitaki: Viisaan syömisen lähteillä. Kreetalaisen keittiön salaisuudet. Tammi 2007. 270 s.

Pia Hyttinen

Julkaistu Salkassa nro 1/2007

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s