”Taide on elämän peili”

Mitä uutta Anna Kortelaisen Naisen tie tarjoaa L. Onervasta? Nuoruudenkuvan, taidehistoriaan ja elämään intohimoisesti suhtautuneen naisen kuvan, haaveiden ja lupausten maailman. Nuori ihminen on aina erilainen kuin vanhempi. Ihmisessä on monta minää, eri ikäkausina erilainen. Näin L. Onerva itsekin ajatteli kirjoittaessaan 1950-luvulla nuoruudestaan.

Nuori ylioppilas Onerva Lehtinen (1882-1972) opiskeli Helsingissä Aleksanterin yliopistossa taidehistoriaa (estetiikkaa ja ranskaa) 1900-luvun alussa, aikana, jolloin naisen ei olisi suotu opiskelevan. Ajan psykotieteellisen ajattelun mukaan tyttöjen ja naisten älyllinen kehittäminen vaurioitti heidän lisääntymiselimiään ja älyään. Kapinoiva nainen tuomittiin usein hysteerikoksi. Onerva saatettiin tuomita myös kevytkenkäiseksi: hänellä oli huomiota herättävän paljon ihailijoita jo nuorena ja hän ”liehui kaupungilla”.

Onerva osallistui myös aktiivisesti yliopiston osakuntaelämään, mutta hän oli muiden tyttöjen tavoin varsinaisissa kokouksissa hiljainen, kuten Hella Wuolijoki on muistellut. Kapinalla oli siis kahdet kasvot, kuten niin usein nykyäänkin.

Mihin jäi akateeminen ura?

Opinnäytetyönsä Onerva kuitenkin yliopistossa teki, se käsitteli rokokoon kuvataidetta ja sen merkitystä (1911). Hän tähtäsi selvästi akateemiselle uralle, tutkimusmateriaalia hän kokosi satoja sivuja. Suunnitteilla oli ilmeisesti väitöskirja. Materiaalia Onerva keräsi myös Pariisissa. Onervalla oli ajatuksena se, että taide on elämän peili ja peiliä rakastetaan. Anna Kortelainen pohtii mielenkiintoisella tavalla, miksei Onerva päässyt akateemisella urallaan eteenpäin. Ihan mahdotonta se ei kuitenkaan olisi ollut.

Kortelainen esittelee Naisen tiessä muitakin 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa vaikuttaneita kansainvälisiä naisia, jotka toimivat taidehistorioitsijoina. Lista ei ole järin pitkä, mutta silti vaikuttava. Kotimaassa oli Onervan aikana kaksi naista historiantutkijoina, joista Alma Söderhjelm vertautuu Onervaan. Kortelainen vertaa Onervaa osuvasti myös venäläiseen matemaatikkoon Sofia Kovalevskajaan (1850-1891), joka eli lyhyen, boheemin elämän.

Onervan epäsovinnaisuutta edusti lyhyt avioliitto Väinö Strengin kanssa. Kortelainen tulkitsee Onervan avioliiton pelästymiseksi: Naimisiin oli mentävä. Erotiikkaa ilman ei voinut olla. Ylivelkaantunut eronnut nainen ei tietenkään ollut helppo sulatettava missään piireissä 1900-luvun alussa. Onervan ensimmäinen romaani Mirdja (1908) on avainromaani avioliitosta pakenevasta taidehistorioitsijasta. Kortelainen on käyttänyt sitä tutkimuksensa yhtenä pohjana. Arkistomateriaalia Kortelainen käyttää oivaltavasti hyväkseen. Se on hänen tutkimustyönsä suuria vahvuuksia.

Tunneälyllä kirjoitettu tutkimus

Olen aina ihaillut Anna Kortelaisen innostunutta otetta, se välittyy myös Naisen tien kirjoitustyylistä. Se on polveilevaa, assosioivaa, tulkitsevaa, täynnä ihmettelyä ja lämmintä myötätuntoa päähenkilöä kohtaan. Nykyaikaisin termein: tunneälyllä kirjoitettu kirja. Vaikka kirja on vakavasti otettavaa tutkimusta, siinä on populaarikirjallisuuden linjaa: se on viihdyttävä ja mukaansa tempaava. Se herättää sekä vakavia ajatuksia että kiihkeitä tunteita. Ja on yllättävän ajankohtainen: näiden tunteiden kanssa me nuoret naiset kamppailemme yhä 100 vuotta Onervan nuoruuden jälkeen.

Kortelainen malttaa kuitenkin olla nostamatta L. Onervaa jalustalle, mikä sekin on ihailtavaa. Vaikka Onerva oli aikaansa edellä, hän eli 2000-luvun naisen elämää, ei häntä pidä yliarvioida. Onerva teki selviä virheitä elämässään ja eli alkoholistin elämää. Hän kuitenkin raitistui Nikkilän sairaalassa viettämänään aikana, jolloin Leevi Madetoja ja Eino Leino jatkoivat boheemielämää. Tämä lienee Onervan pitkän iän salaisuus. Onerva passasi miehiään kuin äiti lapsiaan. Hän oli jo nuorena miesten heiteltävänä.

Jos kiinnostusta riittää, L. Onervasta voi lukea lisää Hannu Mäkelän kirjasta Nalle ja Moppe (2003), joka peilaa Onervan suhdetta Eino Leinoon ja jatkaa siitä, mihin Naisen tie päättyy.

Filosofian tohtori, taidehistorioitsija Anna Kortelainen (s. 1968) on tuottelias tietokirjailija ja hänet tunnetaan erityisesti naistutkimuksistaan. Häneltä on aiemmin julkaistu muun muassa teokset Rakkautta sattumalta (Tammi 2006), Päivä naisten paratiisissa (WSOY 2005), Levoton nainen – Hysterian kulttuurihistoriaa (Tammi 2003) ja Virginie! (Tammi 2002). Naisen tie jatkaa erityisesti Levottoman naisen viitoittamaa naisen aseman analyysiä.

Anna Kortelainen: Naisen tie. L. Onervan kapina. Otava 2006. 556 s.

Hanna-Marika Juutinen

Kuvassa L. Onerva

Julkaistu Salkassa nro 1/2007

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s