Enkelin silmin

on

Terhi Utriaisen Siivekäs vahtikoira alkaa lupaavasti, mutta ei kanna loppuun asti.

Terhi Utriaisen kirja Siivekäs vahtikoira jättää lukijalleen sellaisen olon, että hän on lukenut kauniin kirjan. Se on hyvä, sillä Utriaisen tarina käsittelee kuolemaa ja siitä ei olisi laisinkaan hankalaa kirjoittaa myös ahdistavasti ja rumasti.

Siivekkäässä vahtikoirassa nuori valokuvaaja Kaisa ystävystyy vanhemman naisen, syöpään kuolevan Alinan kanssa. Kaisan tehtävä on tallentaa Alinan loppu filmille aina viimeiseen kuvaan asti, joka on tarkoitus ottaa Alinan jo kuoltua.

Alina suhtautuu Kaisaan aluksi nuivasti, mutta lämpenee tälle vähitellen. Lopulta Alina jopa tuntuu tarvitsevan Kaisaa ja alkaa vaikuttaa siltä, että kuolema ei ihan heti vielä ovella kolkuttelekaan.

Tavallista erikoisempi kertoja

Naisten toimia kuvailee heitä silmällä pitävä enkeli. Hän on loistava valinta kertojahahmoksi ja edelleen paremman hänestä tekee se, että kyseessä ei ole mikään pyhimys. Päinvastoin, Utriaisen kuvaama enkeli on harvinaisen inhimillinen. Hän paljastuu mieheksi, joka tykkää nukkua Kaisassa kiinni niin, että Kaisa aina välillä herää ja uskoo näkevänsä vierellään miehen. Lisäksi enkeli ei ole aivan varma, kumpaa hänen pitäisi seurata, kuolevaa Alinaa vaiko nuorta Kaisaa.

Utriaisen rakentama asetelma on mielenkiintoinen: tasapainoton enkeli, kuoleva mutta edelleen henkisesti vahva vanhus ja elämäänsä etsivä nuori nainen.

Liian paljon jää epäselväksi

Ikävä kyllä Utriainen tekee virheen. Kaunis teksti ja asetelma eivät riitä pitämään mielenkiintoa yllä, sillä Utriainen unohtaa kertoa lukijalle tarpeeksi selvästi, miksi tämän tulisi olla kiinnostunut Alinasta, Kaisasta ja enkelistä. Tuntuu siltä kuin kirjailija ei täysin ymmärtäisi, että vaikka hänellä on suhde omiin henkilöhahmoihinsa, lukijalla ei ole sitä ennen kuin kirjailija auttaa häntä rakentamaan sen.

Nyt Utriaiselta ei heru tarpeeksi apua. Kaisan taustoista kerrotaan liian vähän, lähinnä se, että hän on ollut sotilaiden reissussa valokuvaajana ja elänyt ilmeisen kiihkeän suhteen yhden sotilaan kanssa, mikä on ajanut hänet masennukseen.

Myös Alinalla on varmasti takanaan mielenkiintoinen elämä, mutta senkin Utriainen pitää piilossa. Miksi ihmeessä, sitä en ymmärrä, sillä pienellä työllä Alinasta saisi todella herkullisen hahmon. Nyt Utriaisen työ on ikään kuin vain puoliksi tehty. Totuus enkelistä ei sekään paljastu, sillä koskaan ei selviä, mikä hänestä niin päättämättömän lopulta tekee.

Selvää on, että Alinan kuolemaa seuraamalla, kuoleman rauhalliseen maailmaan uppoutumalla Kaisa löytää oman elämänilonsa takaisin, jonka hän ilmeisesti kaoottisella sotatantereella on menettänyt. Mutta miten tämä kaikki tapahtuu, siinä Utriainen jätti ainakin minut pimentoon.

Terhi Utriainen: Siivekäs vahtikoira. Teos 2007. 168 s.

Kati Ala-Ilomäki    

Julkaistu Salkassa nro 2/2007

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s