Pakko muistaa

Katoava maa on tarina rakkaudesta, joka kestää myrskyt, tuulet – ja Alzheimerin.

Turun Kaupunginteatterin dramaturgin Satu Rasilan kirjoittama Katoava maa sai ensi-iltansa Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä 19. tammikuuta.

Se kertoo pitkästä parisuhteesta, sen eri vaiheista rakkauskertomuksena. Suhteeseen ei aina ole kuulunut niin hyvää. Miehelle tulee kiire selvittää asiat vaimonsa kanssa. Sairaus pakottaa pariskunnan käymään läpi erilaisia muistoja: kitkeriä, katkeria, hauskoja.

Näytelmän on ohjannut teatterin pääohjaaja Anna-Elina Lyytikäinen, joka sanoo näytelmän olevan ajankohtainen. ”Muistisairautta sairastaa Suomessa noin 200 000 henkilöä. Vuosittain sairastuu noin 14 000. Voidaan jo puhua kansantaudista. Katoava maa on kuitenkin ennen kaikkea parisuhdenäytelmä.”

”Näytelmässä on huippunäyttelijät. Se on kotimaista draamaa, koskettava ja runollinen.”

Huippunäyttelijöillä Lyytikäinen viittaa kahteen tosielämän pariskuntaan: Ritva Jalonen ja Esko Roine sekä Ella Mettänen ja Antti Tiensuu. Jalonen ja Roine nähdään Katoavan maan avioparina, ja Mettänen ja Tiensuu esittävät heitä nuorina.

Katoava maa piti olla Tampereen Teatterin ohjelmistossa jo aiemmin, mutta siirtyi Esko Roineen työkiireiden vuoksi. Anna-Elina Lyytikäinen sanoo, että oli selvää, että nämä näyttelijät ovat näissä rooleissa. ”On erityisen tärkeää, ketkä näyttelijät ovat rooleissa. Se on puoli tulkintaa, kuten teatterinjohtaja Reino Bragge sanoo.”

Läpi elämän jatkuvaa oppimista

Sekä Ella Mettänen että Antti Tiensuu valmistuivat näyttelijöiksi ja kiinnitettiin Tampereen Teatteriin viime vuonna. Katoava maa on heidän ensimmäisiä töitään ammattinäyttelijöinä. Millaista on ollut, Antti?

”Onhan tämä järkyttävän hienoa tai vähintäänkin hienoa päästä konkareitten oppiin. Tuntuu siltä, että koulu ei ole vielä päättynyt. Tämähän on tietysti läpi elämän jatkuvaa oppimista. Yritän ottaa Katoavasta maastakin opikseni.”

Ella, sinä halusit välttämättä päästä näyttelemään Katoavaan maahan.

”Minulla oli pakkomielle päästä tähän mukaan. Paras ystäväni näytteli saman roolin Jyväskylän kaupunginteatterin versiossa, ja oma isoäitini sairastaa Alzheimeria.”

”Tampereen Teatterissa näytteleminen on ollut antoisaa ja hienoa. Puhun nyt sekä itseni että Antin puolesta: on ollut ilo huomata, että pitkään talossa olleet ovat asennoituneet meihin niin hyvin. Olemme olleet tervetulleita, eikä meihin ole suhtauduttu alentuvasti.”

”Aluksi jännitti, mutta tässä teatterissa on niin kotoisaa”, Antti Tiensuu lisää.

Kannatteko työt kotiin?

”Emme. Ellan kanssa on ihana näytellä. Toivottavasti saan jatkossakin.”

Vuorosanat oppii harjoituksissa

Esko Roineella on jälleen monta roolia eri teattereissa. Milloin ehdit opetella vuorosanat?

”Työtahti on tosiaan pyörryttävä. Tähän asti on ollut onni, että olen oppinut. Olen oppinut harjoituksissa. Tiettyjä juttuja on opeteltava kotona, jos on niin inhottava näytelmä. Tämä ei kuitenkaan ollut sellainen.”

”Yhden kuukauden harjoittelulla ei selvinnyt esimerkiksi Turun Kaupunginteatterin näytelmästä Toc Toc, jossa näyttelen henkilöä, jolla on Touretten syndrooma. Puheessa ja teoissa ei ole sellaista logiikkaa. Mihin väliin senkin sitten harjoitteli.”

”Aivot kuluttavat niin paljon energiaa, että illalla on mentävä nukkumaan, ei kapakkaan.”

Roine myöntää, että on ahdistavaa, jos itselle tulee näytellessä muistikatkos. ”Kun tulee blägä, pasmat menevät sekaisin. Kuiskaajaa ei ole enää kaikkialla. Lähdetään siitä, että on muistettava.”

Näytellään sitä, mitä on kirjoitettu

Myös Ritva Jalosella on paljon isoja rooleja.

”Paljon tekstiä. Ei minulla ole vuorosanojen opettelemisessa logiikkaa. Opettelen hahmon kautta. Kun sitten on tilanteessa, hahmo on jo tuttu. Onhan niitä olemassa erilaisia tekniikoita.”

Esko Roine kertoo anekdootin Lasse Pöystistä, jolla oli plarissaan koodikieli: eri värejä, mutta ei selitystä, miksi ja millä logiikalla. ”Se auttoi sitä. Ei sen tarvitse toimia muilla.”

”Näyttelen sen, mitä on kirjoitettu. On virhe näytellä sitä, mitä ei ole kirjoitettu, rivien välistä. Draamallinen tilanne on tärkeämpää”, Roine määrittelee näyttelemisen filosofiaansa.

Esko, olet ollut Ritvan kanssa 30 vuotta. Näytteletkö tässä aviovaimosi kanssa vai kollegana?

”En näyttele puolisoni kanssa, vaan näyttelijä Ritva Jalosen.”

Pia Hyttinen

Kuvassa Esko Roine ja Ritva Jalonen.

Kuva: Mika Hiltunen, Tampereen Teatteri

Katoava maa, ensi-ilta Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä 19.1.2017

www.tampereenteatteri.fi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s