Urheilu opettaa kurinalaisuutta

Tampereella konsertoinut kitaristi David Russell kertoi, kuinka urheilu ja harjoitteleminen tukevat soittamista.

Skotlantilaistaustainen David Russell (s. 1953) on yksi maailman arvostetuimmista klassisista kitaristeista. Hän on erityisen tunnettu liki virheettömästä sävelpuhtaudesta ja monipuolisesta repertuaarista.

Hän on harrastanut juoksemista parikymmentä vuotta ja juoksee myös maratoneja vaimonsa kanssa. Hän pitää urheilun oppeja sopivina myös kitaransoittoon.

Jokaista konserttia varten pitää olla sekä henkisesti että fyysisesti valmistautunut. Russell nimeää kolme avainta menestykseen: kurinalaisuus, kova työ ja sitoutuneisuus. Urheilu opettaa näitä. ”Oppien avulla mieli on vapaa tuottamaan musiikin kauneutta”, hän sanoo.

Viikonloppuja ei ole

Russell kertoo, että nimenomaan sormet ovat läheisessä suhteessa urheiluun. Myös urheiluun kuuluva harjoittelu muistuttaa soittamisen harjoittelua. Sen pitää olla jokapäiväistä. Etiopialainen pitkän matkan juoksija Haile Gebrselassie on sanonut, että hänelle päivä ilman harjoittelua on kuin päivä ilman syömistä. Muusikolle tämä on tuttua. Viikonloppuja ei voi olla.

”Jos en harjoittele tarpeeksi, totta kai olen hermostunut. Tekniikka rapautuu. Harjoitteleminen tuo itsevarmuutta. Jos voitat henkisesti, voit voittaa myös fyysisesti”, Russell pohtii. ”Pitkän matkan juokseminen opettaa keskittymistä, olen kuitenkin hidas. Jokainen joka pääsee maratonilla maaliin, on voittaja.”

Lämmittele, älä venyttele

Lämmittelyn merkitystä David Russell korostaa erityisen tärkeänä. ”Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän täytyy pitää huolta käsistään. Pitää olla huolellinen lämmitellessään niitä samaan tapaan kuin lihaksia lämmitellään ennen urheilemista. Ei ole ihan sama, miten aloittaa soittoharjoitukset.”

”Lämmittelyn voi aloittaa hyvin yksinkertaisesti, varovaisesti pikkusormella, siitä sitten laajentaa ylöspäin muihin sormiin. Puoli minuuttia trilliä per sormi riittää kerralla. Missään nimessä sormia ei saa venytellä. Lämmittelykappaleiksi sopivat helpohkot, mukavat, omat suosikkikappaleet.”

Russell soittaa harjoitellessaan usein aluksi esimerkiksi Bachia, mutta ei koskaan niitä Bachin kappaleita, joita soittaa konserteissa. ”Juuri harjoittelu on sitä musiikkielämää. Olemme onnellisia harjoitellessamme. Konsertti on niin lyhyt.”

Ei toistoa

Russell kehottaa valitsemaan, mihin haluaa keskittyä harjoittelussa. Hän myös suosittaa, ettei soittaja teilaisi jotain ideaa tai yksityiskohtaa soitossa. Hänen mukaansa on aina jokin syy, miksi tehdä jotain.

Harjoitellessa saa toki olla kriittinen, mutta samaa kritiikkiä hän ei suosittele konsertteihin. Pitää kannustaa itseään. Konserteissa myös kuulijakunnan laajentaminen on tärkeää.

Toistoa Russell ei kuitenkaan yllättäen suosi. ”Ota aina seuraava nuotti. Konsertissakaan kukaan ei huomaa mitään, kun menet musiikin virrassa. Kun tekee virheen puhuessa, usein rykii, mutta menee eteenpäin. Kukaan ei etsi soitosta virheitä, tarkoitushan on nauttia.”

Tarkkuus menee aina voiman edelle, siksi Russell varoittaa soittajia harrastamasta painonnostoa. Konsertoivia soittajia hän kehottaa syömään hyvin ennen konserttia ja myös sen väliajalla. Kyse ei ole taikauskosta, vaan siitä, että energiaa palaa siinä määrin.

Ei vihalla, vaan hyvällä

David Russell toteaa, ettei ole paljoakaan järkeä toimia sen paremmin musiikin kuin urheilunkaan parissa, jos ei ole hauskaa. Tennispelaaja Andre Agassin tiedetään inhonneen tenniksen pelaamista. Miten hän jaksoi harjoitella?  ”Agassi oli poikkeuksellisen lahjakas ja jo suhteellisen vähällä saavuttanut tulosta. Jos on ikäluokkansa paras, ei kannata tietenkään lopettaa. Pohjakosketushan hänen uralleen tuli, mutta hän pystyi nousemaan sieltä tahdonvoimalla.”

Omasta urastaan Russell sanoo, että pyrkii olemaan huolehtimatta sellaisista asioista, joihin ei itse voi vaikuttaa. ”Negatiiviset ajatukset vaikuttavat aina esiintymiseen. Maraton-juoksija Paula Radcliffe on todennut, että aina on olemassa joku, joka ei pidä siitä, mitä teet: älä tuhlaa aikaasi murehtimiseen.”

”Soittamiseen sopii golfin asenne: ei vihalla, vaan hyvällä. Myös kropan kielellä on vaikutuksensa. Kun soittaessasi hymyilet ihan fyysisesti, olet hyvällä tuulella.”

Jokaisella on oma tiensä

Russell kertoo harjoittelevansa soittamista aamuisin. Iltapäivät hän harjoittelee toista intohimoaan golfia. Hän sanoo golfin olevan lähes yhtä hauskaa kuin soittamisen, se kun ei ole urheilua, vaan peli.

Russell kehottaa kunkin soittajan etsivän harjoittelulleen oman tiensä. Hänen harjoittelutekniikkansa on hänen oma tyylinsä, siksi hän ei aio koskaan kirjoittaa opaskirjaa.

Loistava kirja tutustua on Russellin oma suosikki, Timothy Gallweyn The Inner Game of Tennis (1974).

Pia Hyttinen

Julkaistu Salkassa nro 2/2015

www.davidrussellguitar.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s