”Kirjoissani mikä tahansa voi olla totta”

on

Trilleristi Taavi Soininvaara kertoi uutuuskirjastaan Venäläinen vieras ja kirjailijantyönsä taustoista Hangon kirjastossa.

Harvalukuinen, mutta sitäkin innokkaampi yleisö oli kokoontunut lokakuussa Hangon kirjastoon kuulemaan Taavi Soininvaaran kirjallisesta tuotannosta.

Soininvaara myöntää, että hän kirjoittaa vain siitä, mikä häntä itseään kiinnostaa. Kerran hän on kuulemma tehnyt sen virheen, ettei ole toiminut näin, eikä se ole ollut hyvä.

Kustantaja ei sitten esitä vaateita kirjojen suhteen?

”Kyllä tietysti sellaiset kirjailijat, joiden kirjat ovat viiden myydyimmän joukossa, saavat kustantajalta toiveita. Omia kirjojani on myyty Suomessa vähemmän kuin Saksassa”, Soininvaara sanoo.

”Raskainta kirjailijanurallani on kyllä ollut julkaisukynnyksen ylittäminen. Kun sitten on oppinut tekstintuottamisen tietyt lainalaisuudet ja teksti on ollut ok, onkin jo tullut pyyntöjä kustantajalta.”

Ahkeraa kirjoittamista ja pitkiä lomia

Soininvaaran esikoiskirja julkaistiin vuonna 2000. Sen jälkeen on ilmestynyt 15 muuta romaania, yksi novellikokoelma ja kolumneja eri sanoma- ja aikakauslehtiin. Soininvaara on huomannut, että kolumnien ja novellien saaminen lehtiin on vaikeutunut. ”Novellikokoelmiakaan ei ylipäätään julkaista. Vaikka omista kirjoistani juuri novellikokoelma on saanut parhaat kritiikit, sitä ei esimerkiksi ole julkaistu saksaksi. Ja kolumneja kirjoittavat yhä useammin vain lehtien omat toimittajat.”

Kirjoja on ilmestynyt vuoden välein. Soininvaaran ahkeruutta on ihmetelty, mutta hän itse kysyy, kukapa esimerkiksi Suomen dekkaristeista ei julkaisi yhtä tiheään. ”On myös pakko julkaista joka vuosi, jotta tällä työllä elää. Pidän kuitenkin joka kesä 2,5 kuukautta lomaa. Talvella olen kuukauden reissussa. Kun marraskuussa sataa räntää, saatan kirjoittaa myös viikonloppuisin. Kun jään kesälomalle on pakko olla kirjoitettuna 100-150 sivua, jottei asia pyöri mielessä. Tätä en osannut ajatella alussa.”

Miksi kirjoitat trillereitä?

”Olen aina lukenut kaikkea mahdollista, mutta olen halunnut käyttää hyväkseni kokemuksiani aiemmasta työstäni juristina. Trillereissä episodit ovat pidempiä kuin dekkareissa ja henkilöitä on enemmän, mikä toimii minulle.”

”Aluksi keksin koko juoniketjun, mutta 1,5 vuotta yhden kirjan parissa on pitkä aika. Kun kaivaa esille taustoja, tulee matkalla parempia ideoita. Olen huomannut sen, että 100 sivun välein kannattaa pysähtyä ja miettiä.”

Taustatutkimusta ja esiluentaa

Soininvaaralla on jatkuvasti esillä tietokoneensa näytöllä toistakymmentä ulkomaisten sanomalehtien rss-syötettä, joista voi seurata maailmanpolitiikkaa, terrorismia ja taloutta. Internettiin tulee hänen mukaansa yllättävän hyvin tietoja. ”Yhdysvalloissa on avoin julkisuuslaki. Pitää olla todella hyvät syyt, jos jotain ei julkaista internetissä.”

Internet-vaiheen jälkeen Soininvaara etsii tietoa kirjastojen kymmenistä tietokirjoista ja tilaa kirjoja esimerkiksi Amazonista.

Soininvaara luetuttaa käsikirjoitustaan esilukijoilla, mutta hän myös etsii tietoja asiantuntijoiden avulla. Jokaisessa kirjassa on neljästä viiteen asiaa, joita on pitänyt kysellä. Hänen oma suosikkinsa on atsteekkien zombien tekemiseen käyttämän myrkyn selvittäminen. Soininvaara otti yhteyttä Helsingin yliopiston kemian- ja kasvitieteenlaitoksille. ”Tutkijat totisesti innostuivat aiheesta. Oli hauskaa lukea heidän viestiketjuaan. Se oli ilmeisesti heillekin ammatillisesti kiinnostavaa.”

Oikeasti olemassa oleva uhka

Tärkeää on ajankohtaisuus. Tulee ongelmia, jos osuu aiheeseen, joka meneekin sitten ohi. Haukka ja kyyhky (2015) ilmestyi juuri oikeaan aikaan, kun Isis nosti päätään. Myös elokuussa 2016 ilmestyneessä Venäläisessä vieraassa on Soininvaaran mielestä helppo aihe, venäläiset kun ovat joka päivä esillä uutisissa.

Juuri nyt Soininvaaraa mietityttää se, kuinka venäläiset ovat järjestelmällisesti ostaneet tontteja ja saaria Suomesta esimerkiksi pääsähköverkon ja laivareittien varrelta, muun muassa läheltä Nesteen jalostamoja Naantalin, Raision ja Turun liepeiltä.

Mielenkiintoisimpia tietoja, joita on hän viime aikoina löytänyt tehdessään taustatutkimusta, on orjuutta käsittelevät hämmästyttävät tiedot. ”Antiikin Kreikan aikaan orjan hinta oli nykyrahassa 30 000 dollaria eli hyvän auton hinta. Orjasta tietysti pidettiin huolta. Hänellä oli rahallista arvoa. Koska orjan keskihinta on nykyään 100 dollaria, hänestä ei kannata välittää. Maailmassa on tällä hetkellä 13 miljoonaa orjaa. Heistä puhutaan yllättävän vähän. Neljäsataa vuotta sitten orjia oli vain viisi miljoonaa, vaikka aikaa sanotaan orjakaupan kukoistusajaksi.”

Toinen yhtä kiinnostava tieto on se, että ’Ndrangheta, Calabrian mafia, on todella suuri bisnes. Sen liikevaihto on suurempi kuin Deutsche Bankin ja McDonald’sin yhteensä, ja jäseniä on 60 000.

”Kirjassa pitää olla aina jotain, joka yllättää. Lukijalle on samalla annettava luulo siitä, että mikä tahansa voisi olla totta. Ydin on oikeasti olemassa oleva uhka, jonka päälle rakennan fiktion.”

”Trilleri ei voi olla tietokirja. Todellinen uhka on upotettava fiktion sekaan ja pätkittävä. Faktan ja fiktion on siis mentävä sekaisin. Tämän suhteen minulla on yhä joskus ongelmia.”

Paineensietotestejä

Imatralaissyntyinen, nykyään Raaseporissa asuva Taavi Soininvaara sanoo, ettei uravalinta ollut hänelle itsestäänselvyys. Nuoruudessaan hän harrasti pääasiassa urheilua, mutta katsoi kaikki elokuvateatterileivitykseen tulleet elokuvat ja kävi teatterissa. Hän päätyi opiskelemaan oikeustiedettä Turun yliopistoon, kun matemaattiset aineet eivät kiinnostaneet eivätkä Imatran silloisessa ilmapiirissä humanistiset aineet olleet varteenotettava urapolku. Hänen mukaansa kirjailijantyötä ei kukaan siellä olisi osannut ajatella.

Työ muun muassa telakka-alalla Kvaerner Masa Yardsin lakiasioiden ja projektirahoituksen pääneuvonantajana ja Pariisin klubin yhden hengen delegaationa ilman ranskan kielen taitoa olivat Soininvaaran mukaan paineensietotestejä nuorelle miehelle.

Kaksi ensimmäistä kirjaa hän kirjoitti työn ohessa. ”Oli ilmeisesti jonkinlainen kolmenkympin kriisi, kun totesin, etten välttämättä jaksa työssäni eläkeikään asti. Halusin myös ehtiä tehdä jotain muuta kuin olla jatkuvasti matkoilla.”

Soininvaara lupaa, että jatkaa Arto Ratamo -sarjan parissa. ”Saan sen parissa toteuttaa niitä aiheita, joista olen kiinnostunut.” Kirjoista on tulossa myös tv-sarja.

Pia Hyttinen

Kuva: Otava/ Pekka Holmström 2011

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s