Brittikirjallisuus tutuksi

Euroopan nykykirjallisuuksia esittelevän Café Voltaire -esseesarjan toinen teos, Päivi Kososen, Päivi Mäkirinnan ja Eila Rantosen toimittama Imperiumin perilliset, avaa ikkunat monikulttuuriseen nyky-Britanniaan. Se seuraa ranskalaista nykykirjallisuutta esitelleen edeltäjänsä rakennetta. Johdantoteksteissä luodaan katsausta niihin kirjallisiin, kulttuurihistoriallisiin ja poliittisiin seikkoihin, jotka ovat vaikuttaneet brittiproosan nykytilaan. Taustaksi kerrottu vahvistuu kirjailijoita esittelevissä esseissä. Teemoittain jäsennellyn teoksen brittiprosaistit näyttäytyvät yhteiskuntansa tarkastelijoina, populaarikirjailijoina, kertomaperinteen uudistajina sekä monikulttuurisen identiteetin ja toiseuden tuntijoina.

 Koulunsa käyneitä kirjailijoita

Siirtomaat itsenäistyivät, siirtolaiset asettuivat Britanniaan, ja niinpä monen brittikirjailijan juuret ovat Aasiassa, Karibialla tai Afrikassa. Toki joukossa on myös saarivaltakunnassa syntyneitä valkoisiakin. Etnisistä taustojen kirjavuus on runsas, mutta koulutukseltaan esitelty kirjailijakaarti näyttää näin suomalaisittain hämmentävän yhtenäiseltä – lähes kaikilla on takanaan akateemisia opintoja ja erityisesti englannin kielen, kirjallisuuden tai kirjoittamisen opintoja. Esseissä opiskelun ja kirjailijuuden suhdetta ei avata.

Teoksistaan tekijä tunnetaan, ja teoksiin kirjailijalähtöinen Imperiumin perillisetkin lukijansa perehdyttää. Kirjailijoiden ei-kirjallisen elämän osalta pesulalaskut jäävät aiheellisesti puimatta. Taustatietoja edustavat lyhyet maininnat syntymäpaikasta, opinnoista, töistä, saavutuksista ja perhesuhteista. Salman Rushdien kaltaisen väriläiskänkin julkisuuskuvan todetaan vain ylimalkaisesti olevan kiistojen ja ihmissuhteiden leimaama.

Johdantoluvussa tähdennetään, että monikulttuurinen brittikirjallisuus jatkaa Britannian kirjallista perinnettä. Esseiden valossa nykyistä brittiproosaa inspiroivista klassikoista erityisen valovoimaiselta näyttää Jane Austen, jonka tuotannon mediat ovat ottaneet suosiollisesti omakseen. Myös monen uudemmankin brittiromaanin elämä on jatkunut kirjan kansien ulkopuolella näytelminä, filmatisointeina ja äänikirjoina. Alexander McCall Smithin uusimman romaanin taas kerrotaan olevan luettavissa jatkokertomuksena sanomalehden nettisivuilta.

Asiaa asiallisesti ja tunteella

Suurin osa Imperiumin perillisten esseistä on asiallisesti ilmaistua asiaa. Tyylillisesti joukosta erottuu muutama teksti, jossa kirjoittaja on poikkeuksellisen paljon läsnä. Esimerkiksi kirjoittaessaan McCall Smithistä Raija Koli on hyödyntänyt esseemuodon ja sarjan keskusteluhenkisyyden suomia mahdollisuuksia antaessaan omien elämystensä virrata, samoin Colin Dexteristä kirjoittanut Leena Laaksonen. Kielen osalta railakkainta antia edustanevat homoromaaneja kirjoittavasta Alan Hollinghurstista tehdyn esseen ”suorasukaista nykykieltä” olevat lainaukset.

Café Voltaireen istahtavilta ei edellytetä kirjallisuuden erikoiskoulutusta tai -tuntemusta, kiinnostus aihetta kohtaan riittää. Esseet ovatkin yleistajuisia ja erikoistermien käyttö vähäistä. Teksteissä satunnaisesti vilahtavat ”Blitcon”, ”in-yer-face”, ”comfort read” ja ”lad/chick lit” soivat kuitenkin korvaan mukavasti.

Imperiumin hajoamisen jälkeinen brittikirjallisuus kattaa nykyään jo useita vuosikymmeniä. Niiden joukosta tuntuu erottuvan erityisesti Margaret Thatcherin konservatiivisen 1980-luvun synnyttämät vastareaktiot. Nimettyjä kirjallisia suuntauksia tai trendejä teoksessa ei pahemmin esitellä, mutta esimerkiksi Martin Amisin yhteydessä mainitaan ”uusi töykeä kirjallisuus”, Irvine Welshin ”1990-luvun uusprovokatiivinen vaihe”.

Syöttejä lisälukemiseen

Kirjailijavetoisesti etenevää Imperiumin perillisiä hallitsevat teosanalyysit. Niiden lomassa on kiintoisia tiedonmuruja muun muassa Martin Amisin ja Terry Eagletonin akateemisesta kiistasta, kirjallisuuden pillastuttamista muslimeista, Harry Potteriin hurahtaneista faneista, Englannin PENistä torjumassa uskonnon kritisoinnin kieltävää lakiesitystä, Virago Pressin kaltaisista naiskustantamoista, Edinburghin kirjamessuista jne. Brittikirjallisuuden kentästä kiinnostuneille lisälukemiseen kannustavia täkyjä löytyy siis kiitettävästi.

Esseekokoelman alkusivuilla todetaan, että brittiläisen kulttuurin kokovartalokuvaa on suomalaisen vaikea hahmottaa. Näin varmasti on, mutta kyllä tämä teos auttaa hyvään alkuun ainakin brittiläisen nykykirjallisuuden tuntemuksessa.

Imperiumin perilliset. Esseitä brittiläisestä nykykirjallisuudesta. Toim. Päivi Kosonen, Päivi Mäkirinta ja Eila Rantonen. Avain 2009. 344 s.

Salla Järnefelt

Julkaistu Salkassa nro 2/2010

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s