Noitavainoista 1600-luvulla ja nyt

Anneli Kanto on kirjoittanut historiallisen veijariromaanin Piru, kreivi, noita ja näyttelijä ja paljon muuta.

Salka: Romaanissasi Piru, kreivi, noita ja näyttelijä (Gummerus 2007) Laurentius lähtee Tammerkosken kylästä opiskelemaan Turun akatemiaan, alkaa lukea okkultistista kirjallisuutta ja pakenee noitavainoja teatteriseurueen mukana ympäri 1600-luvun Suomea. Mistä löysit näin herkullisen aiheen? Paljonko teit taustatyötä romaaniasi varten?

Anneli Kanto: Tein toimittajana tavanomaista pääsiäisen noitajuttua joskus 80-luvun alussa ja löysin Antero Heikkisen väitöskirjan Paholaisen liittolaiset. Se oli todella hyvä kirja, ja siinä on kerrottuna Turun akatemian magiaprosessit. Aihe oli minusta niin herkullinen, että se jäi kaivelemaan: tästä pitäisi joskus kirjoittaa! Siinä on hullu ristiriita: perustetaan tieteellinen laitos ja oitis ruvetaan käymään käräjiä siitä, että yliopistossa harjoitetaankin – ei tiedettä, vaan salatiedettä. Aihe tosiaan vaivasi minua kuin paise kankussa parikymmentä vuotta.

Luin matkan varrella paljon tausta-aineistoa, mutta kun lopulta sain ajan tehdä kirja, kirjoitin sen puolessatoista vuodessa. Taustatyötä oli paljon. Aluksi piti lukea 400 sivua, että saattoi kirjoittaa 10, mutta työ helpottui myöhemmin, kun opin 1600-luvun maailman, mitat, rahat, fraktuuran, politiikkaa yms.

S: Romaanin päähenkilö, minäkertoja Laurentius on itsekeskeinen pyrkyri. Miksi näin epämiellyttävä hahmo päähenkilönä?

AK: Tämäntapainen henkilö ryhtyi puhumaan päässäni, sen viisaammin en osaa sitä selittää. Hahmo on ihan ensimmäisiä asioita, joita kirjasta tiesin. Ensimmäiset liuskat olen kirjoittanut parikymmentä vuotta sitten ja olen käyttänyt niitä sellaisenaan kirjaan.

Minusta tuntuu, että tällaisen hahmon kautta saan mukavasti vinon näkökulman kirjaan, kun lukija oivaltaa enemmän kuin itselleen sokea minäkertoja. Laurentius on myös tyylillinen ratkaisu koko romaanille, epäluotettava kertoja.

S: Miksi juuri historiallinen romaani? Mitä sellaista historiallinen romaani pystyy välittämään mitä nykyaikaan sijoittuva romaani ei?

AK: Koska historiallinen romaani on niin suuritöinen, yritin kyllä kirjoittaa ensin nykyaikaan sijoittuvaa romaania. Ajattelin, että älä nyt vaikeimmasta päästä aloita, tee jotain pienempää ensin. Mutta ei se vain onnistunut, en syttynyt asialle. Kai minuun on istutettu sellainen mikrosiru, että innostun tavattomasti menneisyydestä. Nykyaika ei samalla tavalla innoita.

En usko, että historiallinen romaani pystyy kertomaan sen enempää kuin hyvä nykyaikaan sijoittuva romaanikaan. Historiallisella romaanilla on kuitenkin erityspiirteensä: se ehkä auttaa hahmottamaan prosesseja, jotka toistuvat samankaltaisena myös nykyajassa. Ja minusta olisi mukavaa, että ihmiset tietäisivät jotain historiasta tässä nykyajassa, jossa niin monet asiat ja ilmiöt ovat historiattomia ja lyhytikäisiä.

S: Mitä ovat tämän päivän noitavainot? Onko niitä?

AK: Toki, toki. Onneksi Länsi-Euroopassa ovat vähemmän verisiä nykyään. Esimerkiksi tällä hetkellä Suomessa kaiken vasemmistolaisuuteen vivahtavan saatanallistaminen on yhdenlaista noitavainoa. Jos olit vasemmistolainen 70-luvulla – jolloin niin monet olivat – olet Stasin vakooja ja isänmaasi petturi. Samankaltaista on myös, että vaino perustellaan uskomuksin, ei tosiasioin.

Ruotsalainen Jan Guillou, joka on kirjoittanut hyvän kirjan noitavainoista (Paholaisen asianajaja), on muuten sitä mieltä, että pedofiilihysteria muistuttaa noitavainoja.

Vakavampaa noitavainoa on islamilaisten harjoittama ja heihin kohdistuva vaino. Fundamentalistisissa islamilaisvaltioissa vainotaan aivan klassisesti oikeasta opista poikkeavia. Vastaavasti länsimaissa elää vahvana viholliskuva islamista.

S: Kirjoitat myös näytelmiä ja ensimmäinen lastenkirjakin (Hirmuinen vedenpaisumus, Karisto) ilmestyi keväällä [2007]. Miten erilaista on kirjoittaa eri lajeja?

AK: Kirjoittajia taitaa olla kahta sorttia: niitä, jotka kirjoittavat yhtä lajia ja niitä, jotka huseeraavat monella kentällä. Eri lajeissa on omat palkitsevat ja ärsyttävät puolensa, siksi on mukava vaihtaa lajia.

Olen juuri nyt kirjoittanut pari näytelmää ja tuskitellut ja riemuinnut siitä, että lopputulos ei ole yksin minusta riippuvainen, vaan koko työryhmästä, enkä voi mennä toisten pään sisään ohjaamaan heitä. Mutta sen jälkeen sormet syyhyävät saada tehdä jotain sellaista, josta vastaan ainoastaan ja yksin minä.

Lastenkirjan tekeminen on taas aivan erityisen riemukasta ja onnellista. Minusta on ihanaa ja suunnattoman tärkeää kirjoittaa lapsille.

S: Olet tehnyt pitkään töitä toimittajana ja käsikirjoittajana. Miksi romaani vasta nyt?

AK: Juuri tästä syystä. Minun on aina pitänyt elättää itseni ja perheeni, ja vähäinen vapaa-aika on mennyt joko kotityöhön tai näytelmiin, joita olen kirjoittanut aina. On yksinkertaisesti ollut liikaa työtä ja sitä paitsi mielenkiintoista työtä. Aivokapasiteetti meni siihen, ja tykkäsin toimittajantyöstä paljon. Koska se on kirjoittavaa työtä, en jaksanut kirjoittaa enää vapaa-ajalla.

Romaaniin pystyin keskittymään vasta, kun onneksi sain teatteripuolelta vuoden taiteilija-apurahan. Silloin ajattelin, että se tilaisuus on juuri nyt. Jos en nyt kirjoita, en kirjoita sitä koskaan.

S: Mitä uutta on työn alla? Lisää historiaa?

AK: Olen juuri saanut kaksi näytelmää valmiiksi. Fredrika R. (Runeberg) sai syyskuussa ensi-iltansa teatteri Avoimissa Ovissa Helsingissä. Kirjoitin sen yhdessä ohjaaja Heini Tolan kanssa. Lokakuussa tulee ensi-iltaan ravintolateatteri Nyyrikissä komedia Ministerille morsian. Se on ihan hömppää, jota maustaa 60-luvun musiikki. Viime vaiheessaan on myös 6-osainen dokumenttidraamasarja TV1:lle. Sen työnimi on Suomettuminen ja se käsittelee Kekkosen aikaa. Historiaa siis.

Sen jälkeen aion pitää päänlepuutusviikon ja tehdä kaikki ne kotityöt, jotka ovat jääneet tekemättä. Sitten taidan kirjoittaa lapsille jännittävän kirjan. Historiakin kyllä edelleen kiinnostaa.

Haastattelu: Pia Hyttinen

Kuva: Milka Alanen

Julkaistu Salkassa nro 3/2007

http://www.annelikanto.fi/kirjeita-annelilta/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s