Mieluummin bussipysäkille kuin kehyksiin

Amerikkalaisen Broadsided Pressin perustaja Elizabeth Bradfield tarjoaa uuden näkökulman suomalaisillekin tuttuun arkkiveisuperinteeseen.

Salka: Kuinka kiinnostuit alun perin juuri arkkiveisuista?

Elizabeth Bradfield: Totta puhuakseni päädyin niihin muutamaa eri tietä, joten vastauksestani tulee pitkä.

Eteenpäin vievänä voimana oli haluni tuoda lyriikka ja proosa ulos kaduille. Halusin olla osallisena pitkässä julkisen taiteen perinteessä. Jatkuvasti nousee esille runouden kyseenalaistamista ja kysymyksiä siitä, onko runous relevanttia nykymaailmassa. Se kouraisee sisuskalujani, olen niin vahvasti eri linjoilla. Totta kai runous merkitsee! Ajattelin, että jos runous olisi julkisempaa, jos voisin tehdä jotain sen eteen, että siitä tulisi osa ihmisten jokapäiväistä maisemaa, silloin myös sen läsnäolo ja merkitys saattaisivat olla näkyvämpiä.

Vuosia sitten minulla oli mahdollisuus viettää kuukausi Vermont Studio Centerissä, jonne taiteilijat ja kirjailijat tulevat antautumaan ainoastaan työlleen joko muutamaksi viikoksi tai muutamaksi kuukaudeksi. Jokainen taiteilija ja kirjailija saa työ- ja asuintilat sekä mahdollisuuden tavata tunnettuja taiteilijoita tai kirjailijoita. Ateriat nautitaan yhteisöllisesti suuressa salissa. Siellä on sähköinen luovan energian hyrinä. Olin niin inspiroitunut visuaalisten taiteilijoiden töistä, että tapasin ehkä enemmän taiteilijoita kuin muita kirjailijoita. Siitä lähtien olen halunnut tutkia kirjallisuuden ja visuaalisuuden yhteistoimintaa jollakin tavalla.

Jo ennen aikaani Vermont Studio Centerissä työskentelin verkkofoorumissa nimeltään ”Moms Online”. Se oli sitä Internetin alkuaikaa. Eniten minua hämmästytti nettisivuilla vierailleiden luoma kiihkeä omistussuhde ja yhteisöllisyys. He omistivat sivuston. Se oli heidän. Opin tuntemaan verkkoyhteisön ja nettityöskentelyn potentiaalisen voiman ruohonjuuritasolla ja toivoin, että voisin päästä käsiksi siihen voimaan enkä vain laittaa jotain äkkiä nettiin ja passiivisesti toivoa, että joku saattaisi nähdä sen. En kuitenkaan halunnut luoda tavallista virtuaalista verkkojulkaisua. Halusin jotain kouriintuntuvampaa.

Seinässä työpöytäni yläpuolella on kohopainettu arkkiveisu, jonka hyvä ystäväni teki Wallace Stevensin runosta Thirteen Ways of Looking at a Blackbird. Ajattelin, kuinka tehdä runoudesta julkisempaa ja tuijotin sitä. Jossakin vaiheessa asiat lopultakin loksahtivat kohdalleen ja kaikki elementit yhdistyivät: verkko, katutaide ja ruohonjuuritasolla jaetut rkkiveisut.

 Teksti yksinään ei ole seksikästä

S: Mitä erityistä tässä projektissa on?

EB: Se mikä itseäni eniten innostaa tässä projektissa on se, että tämä on sekä taidetta että viihdettä. Pidän siitä, että yhteistyö taiteilijan ja kirjailijan välillä on ainutlaatuista, että pdf-muodossa olevat dokumentit ovat värikkäitä ja yksityiskohtaisia ja että lopullinen tuote voidaan helposti printata millä tahansa kotitietokoneella. Mielestäni se on teknologian hienoa hyväksikäyttöä: se on yksinkertaista ja kuitenkin vaikuttavaa. Tietysti se, mikä tekee tästä varsinaisen projektin, ovat ”vektorit”, ihmiset jotka ovat ottaneet ratkaisevan askeleen ja sopineet kanssamme lähettävänsä arkkiveisuja eteenpäin omiin naapurustoihinsa.

S: Mitä uutta taiteilija voi tuoda esille runosta/proosasta?

EB: Tähän kysymykseen on yhtä monta vastausta kuin on kirjailijoita ja taiteilijoita! Edustamme niin visuaalista kulttuuria. Kaikella on brändinsä, logonsa, jonkinlainen visuaalinen läsnäolonsa. Mutta vaikka pieni palanen kirjoitusta saattaa olla polttavan kuumaa, se ei tule esille sellaisena välittömästi. Teksti yksinään ei ole seksikästä.

Kun taiteilijalle annetaan aikaa istua sanojen parissa ja taiteilla visuaalinen vastaus niille, toivottavasti tekstin tuli on välittynyt yhdessä kuvan kanssa ja on jotain kuumempaa kuin mitä yksin tekstillä tai kuvalla olisi voitu luoda.

Toivottavasti Broadsided-julkaisu pistää ohikulkijan silmään kadulla ja pitelee otteessaan. Toivottavasti tulee hetki, jolloin ohikulkija seisahtuu, lukee ja ajattelee sanojen ja taiteen yhdistelmää ja kokee, että arkkiveisu on avartanut päivän.

S: Mikä on ”switcheroo”?

EB: Meillä se tarkoittaa kirjailijoille annettua mahdollisuutta vastata visuaaliseen taideteokseen. Yleensä Broadsided perustuu sille, että taiteilijoita pyydetään vastaamaan kirjoituksiin, jotka minä ja yhteistyökumppanini Mark olemme valinneet. Ajattelimme, että voisi olla hauskaa nähdä, mitä tapahtuu, jos kokeilemme toimintaa toisinpäin, jos käännämme sen. Ajattelimme, että myös taiteilijat saattaisivat haluta nähdä, mitä kirjailijat ovat tehneet heidän töilleen.

Toivomme myös, että voimme antaa jotain pientä vastineeksi niille taiteilijoille, jotka antavat niin paljon Broadsidedille. Niin sitten keksimme kausittain ilmestyvät ”switcheroot”.

S: Kerro meille jotain arkkiveisujen historiasta.

EB: Arkkiveisut olivat keino saada informaatiota yleisölle ennen kuin oli olemassa halpoja, massatuotettuja painotuotteita. Se sijaan, että informaatiota olisi jaettu joka kotiin, yksi paperiarkki kiinnitettiin esimerkiksi seinälle julkiselle paikalle. Siinä saattoi olla laillisia tiedotteita, laulun sanoja tai mitä tahansa informaatiota. Alkuajoista lähtien visuaaliset elementit ovat olleet tärkeitä. Oxfordin yliopiston kirjastossa, Bodleian Libraryssä on olemassa joitakin upeita esimerkkejä http://www.bodley.ox.ac.uk/ballads

Yhdysvalloissa arkkiveisuista on tullut taidemuoto. Monet pienkustantamot myyvät pieniä painoksia kohopainettuja arkkiveisuja. The Poetry Center of Chicagolla on hieno kokoelma: http://www.store.poetrycenter.org Ne saattavat maksaa satoja dollareita. Pidän siitä, että Broadsided palaa arkkiveisujen alkuperäiseen henkeen: mieluummin puhelinkioskiin [niitä ei enää ole] kuin kehyksiin.

Haasteellista vapaaehtoistyötä

S: Mitä etuja ja haittoja on Internetissä työskentelemisestä?

EB: Internetin ulottuminen kaikkialle on tietysti fantastista. Broadsidedin nettisivuilta voivat ihmiset sekä Alaskassa että Suomessa saada saman informaation samaan aikaan. He voivat yhdessä olla osa projektia. Se on uskomattoman väkevää. Se on myös halvempaa kuin paperille painettu tuote. Koska tiesin jo etukäteen, miten tehdä nettisivuja ja työskennellä verkossa, toiminnan kulut ovat olleet varsin minimaaliset. Minulla ei olisi ollut varaa teettää painotuotetta.

Haittana on se, että Internet ei ole luonteeltaan pysyvää. Jos sivusto kaatuisi, mitä Broadsidedista jäisi jäljelle? Ei paljoakaan. Koska on olemassa niin paljon erilaisia blogeja ja sivustoja, haasteena on myös puhua tarpeeksi kovalla äänellä, jotta tulisi kuulluksi verkkomaailmassa.

S: Mikä tässä projektissa on ollut yllättävintä?

EB: Sykähdyttävin kokemus ja yllätys itselleni on ollut tapa, jolla kirjoitus ja taide ovat yhdistyneet. Tunnen itseni vilpittömästi onnekkaaksi, kun niin lahjakkaat taiteilijat ovat olleet kiinnostuneita työskentelemään mukana. Kun katson Broadsidedin arkistoa, siellä on aikamoinen valikoima töitä, niin monia mielenkiintoisia visioita. Se ei välttämättä ole yllättävää, vaan pikemminkin syvää kiitollisuuden ja ihmettelyn tunnetta.

S: Työskentelet luonnontieteilijänä ja luonto-oppaana ja olet suunnitellut nettisivuja yrityksille. Broadsided on sinulle ja muillekin tekijöille harrastus. Miten Yhdysvalloissa ylipäätään suhtaudutaan vapaaehtoistyöhön kulttuurialalla?

EB: Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Kyllä, me kaikki teemme työmme Broadsidedissa ilmaiseksi. Maksan nettisivut omasta pussistani. Tulevaisuudessa haluaisin katsoa, löytyisikö apurahoja, joilla toimintaa voisi helpottaa. Mutta ennen kaikkea haluan, että Broadsided on olemassa ja toiminnassa. Jos käyttäisin aikaani apurahojen etsimiseen, käyttäisin enemmän energiaa projektin rahoittamiseen kuin sen tekemiseen.

Luulenpa, että asenteeni on varsin yleinen täällä Yhdysvalloissa, erityisesti kirjallisella alalla. Taiteet nojaavat täällä vahvasti vapaaehtoistyöntekijöihin kaikella tavalla: kustannustoimittajista konserttien paikannäyttäjiin. Toisilla aloilla, kuten journalismissa, vapaaehtoistyöntekijät vievät ammattilaisilta pois palkkatyötä. Toivon, että minulla olisi resursseja maksaa niille kirjailijoille ja taiteilijoille, jotka työskentelevät tässä projektissa. Toivottavasti jonakin päivänä niin myös teen.

S: Jos joku suomalainen haluaisi ottaa osaa projektiinne, mitä hänen pitäisi tehdä?

EB: Käy ensin katsomassa nettisivujamme: http://www.broadsidedpress.org

Haluamme löytää ”vektoreita” (henkilöitä, jotka printtaavat ja lähettävät arkkiveisusta ainakin kaksi kopiota eteenpäin aina, kun se ilmestyy). Etsimme jatkuvasti myös vahvoja kirjallisia ja visuaalisia ääniä. Ota yhteyttä sähköpostitse; kaikki yksityiskohdat löydät nettisivuiltamme.

Jos sinulla on mitä tahansa ehdotuksia, haluaisimme kuulla niistä. Rakastamme palautetta. On joskus hiukan kummallista tehdä tätä projektia tietokoneen ääressä eikä ole aavistustakaan siitä, mitä ihmiset ajattelevat, kun lukevat/näkevät/löytävät sen.

Haastattelu: Pia Hyttinen

Kuva: Lisa Sette

http://www.broadsidedpress.org

Julkaistu Salkassa nro 2/2007

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s