Angela Hewitt lumoutui Suomen luonnosta

Kanadalainen pianisti Angela Hewitt on luonut menestyksensä pitkälti Bachin tulkitsijana. Hänellä on myös aivan erityinen suhde Suomeen.

Angela Hewitt syntyi Ottawassa, Kanadassa vuonna 1958 kirkkomusiikin ja kuorojen maailmaan. Hänen isänsä oli kanttori, tunnettu urkutaiteilija ja kuoronjohtaja, jonka ura kesti yli viisi vuosikymmentä.

Hewitt aloitti pianonsoiton kolmevuotiaana äitinsä opastuksella. Sittemmin hän on soittanut myös nokkahuilua ja viulua ja tanssinut balettia. Musiikin ammattiopinnot hän suoritti Ottawan yliopistossa ranskalaisen pianistin Jean-Paul Sevillan johdolla. Kilpailumenestys alkoi vuonna 1978 Hewittin voitettua Italiassa Viotti-kilpailun. Siitä alkoi yksi nykyajan merkittävimmistä klassisen musiikin soolourista.

Angela Hewittia ylistetään erityisesti hänen Bach-tulkinnoistaan, ja hän on levyttänyt kaikki J. S. Bachin sävellykset kosketinsoittimille Hyperion-levymerkille. Hän on esittänyt Das Wohltemperierte Klavier –sarjaa ympäri maailmaa ja julkaissut myös opetus-DVD:n Bachin tulkitsemisesta.

– Suhde Bachiin on lapsuuteni peruja, olihan isäni kanttori, Angela Hewitt sanoo. Kanttoreita usein leikkisästi nimitetäänkin juuri Bachin perillisiksi. Siinä määrin ylivertainen tämä on kirkkomusiikin alalla.

– Minua ei haittaa, jos olen tunnettu Bachin tulkitsijana, mutta tuotantoni on oikeasti paljon monipuolisempi. Olen soittanut myös muun muassa Beethovenia, Schumannia, Chopinia, Couperinia, Rameauta, Ravelia, Debussyta.

Messiaenin rakkaussinfonia

Angela Hewitt vieraili marraskuussa 2011 Helsingin Musiikkitalossa ja tammikuussa 2012 Tampere-talossa. Helsingissä hän soitti Radion Sinfoniaorkesterin solistina Mozartin G-duuri-konserton ja oli Tampere Filharmonian solistina Olivier Messiaenin Turangalîla-sinfoniassa.

Messiaen toimi 40 vuotta Pariisin Pyhän kolminaisuuden kirkon urkurina ja kirjoitti siinä ohessa sävellystuotannon, jota moni pitää 1900-luvun tärkeimpänä. Hewitt pitää erityisesti Turangalîlasta.

– Massiivisen, puolitoistatuntia kestävän teoksen keskeiset teemat ovat rakkaus ja ilo. Messiaen sävelsi sen Tristanin ja Isolden legendan inspiroimana. Liikutun siitä yhtä paljon kuin Bachista. Sekä Messiaen että Bach olivat urkureita ja improvisoijia. Heidän musiikkinsa heijastelee heidän uskoaan Jumalaan.

– Messiaenin ymmärtämistä myös auttaa paljon se, jos tuntee Bachin tuotantoa. Turangalîlan aloitus on hyvin tanssillinen. Siinä on samaa rytmisyyttä kuin joissakin Bachin teoksissa, Hewitt sanoo ja soittaa malliksi sinfonian ensimmäistä Johdanto-osaa. Kuin balettia.

– Sinfoniaa voi arvostaa monella tasolla. Erityisen hieno on osa, jossa on lintujen ääniä. Messiaenin mukaan linnut ovat maailman suurimpia muusikoita. Muusikoita Jumalan armosta. Säveltäjä nuotinsikin ahkerasti lintujen laulua.

Kerran elämässä

Angela Hewitt kertoo, että ensimmäisenä harjoituspäivänä Tampere-talossa hän vain kuunteli orkesteria.

– Usein käy niin, ettei itse soittaessaan ehdi kuunnella, mitä taustalla tapahtuu. Kapellimestari Hannu Lintu selviytyi loistavasti, vaikka johtikin sinfoniaa ensimmäistä kertaa. Teos on vaativa: siinä on kymmenen osaa, iso partituuri ja vaikea nuottikirjoitus.

– Olen oikeastaan koko solistisen ammattiurani ajan, 25-30 vuotta, etsinyt kapellimestaria, jonka kanssa voisin levyttää Turangalîlan. Tutustuin Hannuun Liverpoolissa pari vuotta sitten. Vaikutuin heti hänen älystään ja energiastaan. Toimivat suhteet ovat myös musiikissa tärkeitä. Levytän teoksen Musiikkitalossa tammikuussa 2014 Radion Sinfoniaorkesterin ja Hannu Linnun kanssa.

– Ajattelen niin, että kyseessä on kerran elämässä –kokemus. Itse kuulin teoksen ensimmäisen kerran 15-vuotiaana. Ehdin tavata Messiaenin ja hänen vaimonsa pianisti Yvonne Loriodin, kun he olivat tuomareina vuoden 1985 Toronton Bach-kilpailussa, jonka voitin. Messiaen sävelsi Turangalîlan nimenomaan vaimolleen. Ilman piano-osuutta sitä ei olisi olemassa.

– Vuosia kilpailun jälkeen Loriodin lähetti minulle kirjeen ja liitteenä sinfonian pianopartituurin vinkkinä siitä, että teos sopisi esitettäväkseni. Tartuin siihen kuitenkin vasta viime syksynä ja soitin sen Montrealin uuden konserttitalon avajaisissa.

Tampere Filharmonian tammikuinen Turangalîla osui samalle viikolle, kun tuli tieto kapellimestari Paavo Berglundin kuolemasta. Sinfonian kuudes osa, Jardin du sommeil d’amour (Nukkuvan rakkauden puutarha), omistettiin hänen muistolleen. Hidas, viipyilevä osa toi esille pianistin tavattoman herkkyyden. Kosmisuutta sinfoniaan luo erikoinen sähkösoitin, ondes martenot, jota Tampereella soitti Valérie Hartmann-Claverie.

Rakkaudesta luontoon

Angela Hewitt on vieraillut Suomessa aiemminkin, Espoon pianoviikolla ja Kuhmon kamarimusiikkifestivaaleilla kymmenisen vuotta sitten.

– Kuhmo on ihana paikka, keskellä ei mitään. Olen siinä mielessä tosikanadalainen, että haluan luontoon ja vetten äärelle. Varmaankin tästä syystä viihdyn erityisen hyvin Suomessa. Te olette samanlaisia luonto- ja järvi-ihmisiä. Tampereella näin lunta ensimmäistä kertaa tänä talvena. Lumoavaa. Kun seuraavan kerran tulen Suomeen, lupaan puhua suomea.

Mitä pidät uudesta Musiikkitalosta Helsingissä?

– Se on erilainen kuin muut salit, kirkassointinen. Soittajat kuulevat siellä hienosti toisensa. Montrealin uudessa konserttitalossa on vaikea kuulla soittoa, erityisesti puupuhaltimilla on suuria vaikeuksia. Myös Tampere-talon iso sali on mainio, ilmeisesti kiitos kattoon lisättyjen ”pilvien”, jotka vaikuttavat ratkaisevasti akustiikkaan. Te suomalaiset olette kyllä onnekkaita, kun teillä on näin monta upeaa konserttisalia.

Vaikka Hewitt sanoo olevansa ennen kaikkea kanadalainen, hän on asunut viimeiset 26 vuotta Lontoossa. Kotiseuduilta, lapsuusmaisemista löytyy kuitenkin toinen koti. Kaipaus luontoon aiheutti sen, että hän alkoi kaivata myös maaseutupaikkaa.

Sopiva järvenrantatontti löytyi sattumalta Italian Umbriasta. Sinne hän on rakentanut talonsa, mutta myös jokakesäisen Trasimenon musiikkifestivaalin keskiaikaiseen ritarilinnaan. Festivaaleilla on jo nähty suomalaisvieraita: Hannu Linnun lisäksi siellä on esiintynyt sopraano Helena Juntunen, ja tulevana kesänä Hewitt soittaa Bachia viulisti Pekka Kuusiston kanssa.

Työlleen omistautunut

Trasimenon seitsemän festivaalipäivän aikana on seitsemän konserttia, joista kuudessa Hewitt itse soittaa. Kuulostaa paljolta. Hewitt toteaa, että vuosina 2007 ja 2008 hän soitti 210 esityksessä Bachia ulkomuistista. Silloin oli stressiä ja valtavasti matkustamista. Mutta myös suurta iloa.

– Pyrin nyt siihen, että minulla on paljon erilaista esitettävää, toisin kuin monella muulla solistilla. Repertuaaria on niin paljon. Koko ajan tulee uutta sukupolvea, uusia teoksia, mutta samalla solistit ovat erikoistuneempia ja rajoittuneempia, mikä ei ole aina eduksi. Tällä hetkellä minulla on työn alla Mozartin konserttolevytysten sarja, ja tänä vuonna [2012] ilmestyy myös Schumann-kokonaislevytys Hannu Linnun johtaman Deutsches Symphonie Orchesterin solistina sekä levyllinen Debussyn sooloteoksia.

Ehditkö tehdä mitään muuta kuin musiikkia?

– Enpä juurikaan. Atlantassa taksikuski kysyi minulta, mitä teen työkseni. Kun kerroin, että kierrän maailmalla soittamassa pianoa, hän sanoi: ”Sepä rentouttavaa.” Hän varmasti luuli, että soitan jossakin hotellin aulabaarissa taustamusiikkia, Hewitt nauraa.

– Omaa perhettä minulla ei ole. Äitini sanoo aina, että olen naimisissa Bachin kanssa. Jos minulla olisi neljä lasta, en varmaan voisikaan soittaa Bachia näin paneutuneesti.

Pia Hyttinen

Julkaistu Salkassa nro 1/2012

Kuva: Maria Teresa De Luca

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s